Pitkä kesä kypsyttää rehumaissin energiapommiksi

HÄMEENLINNA (MT)

Maitotilojen ympärille levittäytyvät maissipellot ovat tuttu näky eteläisemmistä maista, mutta hämäläisten kuusi- ja mäntymetsien keskellä näky yllättää.

Loukasten tilalla Hämeenlinnan Rengossa kasvaa yhteensä 30 hehtaaria rehumaissia.

Se on lähes kymmenesosa koko Suomen viljelyalasta.

Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus Tiken mukaan rehumaissia viljellään Suomessa tänä vuonna 308 hehtaarilla.

Loukasissa on jo 19 vuoden kokemus maissin viljelystä ja sen syöttämisestä karjalle, kertoo Antti Koljonen. Hän viljelee tilaa yhdessä siskonsa Anna Koljosen ja äitinsä Barbro Koljosen kanssa.

Tänä vuonna viljelyssä on neljää eri lajiketta. Ne ovat aikaisia lajikkeita, jotka on kehitetty esimerkiksi Tanskan ja Etelä-Ruotsin oloihin.

Eteläisessä Skandinaviassa maissi ehtii kypsyä loppuun asti, eli noin 30–35 prosentin kuiva-ainepitoisuuteen.

Etelä-Suomessa maissin kehitys jää hyvänäkin vuonna kesken. 20 prosenttia kuiva-ainetta on täällä kelvollinen tulos.

Kasvu lähes loppuu, kun lämpötila laskee alle 10 asteen. Korjuu aloitetaan ensimmäisten pakkasten jälkeen.

Rehumaissi vaatii erityisen korjuukaluston. Kasvit silputaan ajosilppurilla, jossa on maissipää ja jyvien rikkoja. Säilöntä vaatii kunnon tiivistyksen ja säilöntäainetta, ettei rehuun muodostu hometta tai hiivoja.

Itääkseen rehumaissi tarvitsee noin 8 asteen lämpötilan. Hallaa se ei paljoa kestä, joten joinakin vuosina sato on korjattava raakana.

”Asiantuntijoiden mukaan neljä viikkoa saisi vielä kasvaa. Mutta kyllä meille tällainenkin kelpaisi. Massaa tulee hirveästi”, toteaa Barbro Koljonen.

Suurimman osan vuotta Koljoset syöttävät tilan lypsylehmille, sonneille ja hiehoille apetta, jossa on kaksi kolmasosaa nurmisäilörehua ja kolmasosa maissisäilörehua.

Ruokinnassa maissi on tärkkelyspitoinen ”energiapommi” - edellyttäen, että tähkät ehtivät kypsyä riittävän pitkään. Maissin varsissa energiaa ei juuri ole. Rehumaissin jalostuksessa on kuitenkin pyritty siihen, että korren kuidut olisivat mahdollisimman sulavia.

Koljosten kokemusten mukaan maissi- ja nurmisäilörehu täydentävät toisiaan hyvin: maissista saa energiaa, nurmesta valkuaista.

Lyhyen kasvukauden ja alhaisen lämpösumman lisäksi Suomessa maissia haittaa liika valo. Maissi ponkaisee kunnon kasvuun vasta heinäkuun puolessavälissä, kun päivät lyhenevät.

Rehumaissin etuna on nurmeen verrattuna runsaampi sato onnistuneena kasvukautena ja se, että koko sato saadaan yhdellä korjuukerralla.

Tuhohyönteisiä maissilla ei Suomessa ole toistaiseksi juuri esiintynyt.

Rikkatorjunta on välttämätöntä nuoressa kasvustossa, koska kylvötiheys on väljä ja alkukehitys hidasta.

Starttilannoitukseksi suositellaan typpeä ja fosforia sisältävää lannoitetta, peruslannoitukseksi karjanlanta on hyvä. Typpeä saa antaa 120 kiloa hehtaarille. Onnistunut sato kuitenkin sitoo typpeä 140–150 kiloa.

HENRIK SCHÄFER

Avaa artikkelin PDF