Lypsyrobotit ovat toistaiseksi Uudessa-Seelannissa melko harvinaisia. Yksi syy lienee suuri hankintahinta suhteessa laitumeen perustuvan maidontuotannon muihin aloituskustannuksiin.
Osa tiloista on hankkinut robotin säästääkseen työkustannuksissa.
”Nyt työntekijät pääsevät kotiin viideltä iltapäivällä”, maidontuottaja John Fisher sanoo.
Hän on yksi maan ensimmäisistä lypsyrobottiin investoineista. Tilan 330 lehmää siirrettiin neljän robotin lypsettäviksi vuonna 2011.
Fisherin mukaan lypsyn yksilöllisyys on parantunut. Osa lehmistä käy lypsyllä kolmesti, suurin osa kahdesti ja osa kerran päivässä.
Vuosituotos on noin 6 000 litraa maitoa lehmää kohden. Siihen vaikuttaa lisärehujen käyttö, joka tällä hetkellä on alhaisen tuottajahinnan vuoksi minimissä.
”Nyt tuotantoa on vaikea saada kannattavaksi millään ruokinnalla, koko ajan ollaan kipurajan alapuolella. Onneksi Fonterra on myöntänyt tiloille lainaa”, Fisher sanoo.
Kaikkiaan robotteja käytetään Uudessa-Seelannissa vasta noin 20 maitotilalla. Niistä yksi on maan suurin, hollantilaislähtöisen pariskunnan omistama maitotila, jolla on yhteensä 64 lypsyrobottia 12 eri tuotantopaikassa.
Terhi Torikka