Muutokset ruokavaliossa eivät yksin riitä – maatalouden rakenteita uudistettava ympäristötavoitteiden saavuttamiseksi

Suomalaisen ruokavalion ja ruokajärjestelmän ympäristökestävyys edellyttää sekä tuotannon että kulutuksen muutoksia, todetaan Luonnonvarakeskus Luken tuoreessa synteesiraportissa. Korkean elintarvikeomavaraisuuden ylläpito Suomessa edellyttää sekä ruokavaliomuutosten että tuotannon taloudellisen kannattavuuden huomioimista.

Ruokavaliomuutokset yksin eivät riitä maatalouden ympäristötavoitteiden saavuttamiseen. Pelkkä ruokavalion muutos voi pahimmillaan johtaa viljelyjärjestelyihin, jotka vähentävät saavutettavaa päästövähennystä.

Jotta päästöjä voidaan aidosti pienentää ja kotimaisen ruoantuotannon, ruokaturvan sekä huoltovarmuuden edellytykset säilyttää, tarvitaan muutoksia myös maataloustuotantoon ja -politiikkaan.

Kasvihuonekaasupäästöjen kannalta oleellisimpia ovat alkutuotanto, erityisesti eloperäisten peltojen viljelytavat ja kotieläintuotanto.

Jotta esimerkiksi eloperäisten maiden viljelyn vähentäminen ja monipuoliset viljelykierrot tuovat aidosti päästöhyötyjä, ympäristö- ja talouspoliittiset ohjauskeinot on integroitava osaksi kokonaisuutta.

Kasvipainotteiset ruokavaliot, erityisesti lihan kulutuksen vähentäminen, voivat vähentää ympäristövaikutuksia. Vegaaniruokavalion ilmastokuorma on yleensä pienin, mutta siihen liittyy enemmän epävarmuuksia. Myös kotimaisen kalan käyttö voi pienentää ympäristökuormitusta.

Markkinat ja teollisuus vaikuttavat siihen, miten kulutustottumusten muutokset näkyvät tuotannossa – esimerkiksi vientikysyntä voi ohjata tuotantoa eri suuntaan kuin kotimainen kulutus, raportissa todetaan.