Tuottajajärjestöt julkaisivat vesiohjelman: Vesiensuojelussa tarvitaan valuma-aluekohtaisia ja tarpeen mukaan kohdennettuja toimia

Peltojen ja metsien lannoitus, kasvinsuojelu, maanmuokkaus, uudistushakkuut – monilla maa- ja metsätalouden toimilla voi olla vaikutusta myös vesistöihin.

Viime vuosikymmenten aikana maa- ja metsätalouden vesistövaikutuksia on tunnistettu ja niihin on lukemattomin eri tavoin myös reagoitu. Siitä huolimatta yhteiskunnallisessa keskustelussa ryöpsähtävät aika ajoin valloilleen toiminnan vastuullisuutta kyseenalaistavat näkemykset.

Tuottajajärjestöt MTK ja SLC julkaisivat tänään torstaina maa- ja metsätalouden vesiohjelman. Siinä sekä tarkastellaan toteutettuja vesiensuojelutoimia että esitetään mahdollisuuksia toiminnan edelleen kehittämiseksi.

MTK:n puheenjohtajan Juha Marttilan mukaan ohjelma sopii erityisesti kansanedustajille ja muille päättäjille sekä kaikille aiheesta käytävään keskusteluun osallistuville.

"Vesiohjelma pohjautuu vahvasti tutkimusnäyttöön, mutta se on laadittu yleistajuiseksi. Ei tarvitse olla itse tutkija sen sisällön ymmärtääkseen."

Vesiohjelma on jatkoa MTK:n aiemmin julkaisemille ilmasto- ja monimuotoisuusohjelmille.

"Molemmat ohjelmat saivat myös Brysselissä erittäin myönteisen vastaanoton. On hienoa olla ensimmäinen tuottajajärjestö, joka on laatinut tällaiset ohjelmat."

Myös vesiohjelma julkaistaan englanniksi EU-edunvalvonnassa hyödynnettäväksi.

Marttilan mukaan ohjelmat osoittavat, että tuottajakenttä tiedostaa toimintansa ympäristövaikutukset.

"Me emme hyödy ongelmien olemassaolosta vaan haemme niihin vakavissamme ratkaisuja."

Marttila muistuttaa, että vesiensuojelussa on otettava huomioon toimenpiteiden vaikutusten aikajänne: voi mennä jopa useampi vuosikymmen ennen kuin vaikutukset alkavat todenteolla näkyä vesistöissä.

"Monet viljelijät ovat kokeneet keskusteluiden sävyn syyllistävänä. Samaan aikaan he ovat tehneet monia käytännön toimia esimerkiksi ravinnepäästöjen rajoittamiseksi."

Koska paljon on jo ehditty tehdä, varsinaisia täysin uusia vesiensuojeluavauksia ohjelmassa on varsin vähän. Ohjelmassa painottuukin toimenpiteiden entistä vahvempi kohdentaminen ja kustannustehokkuus.

"Oleellista on, että jatkossa toimenpiteitä kohdennetaan entistä tarkemmin sinne, missä niistä saadaan paras hyöty", Marttila korostaa.

Samalla on tärkeää laajentaa tarkastelunäkökulmaa. Toimia ei tulisi tarkastella vain yksittäisen pellon tai metsäkappaleen tasolta vaan yhä enemmän valuma-alueiden laajuisina.

"Meidän pitää selvittää, mikä on alueen suurin kuormitusta aiheuttava tekijä ja kartoittaa kuormittavimmat kohteet. Tämän perusteella kohdennetaan sitten kuormitusta vähentäviä toimenpiteitä”, toteaa ympäristöasiantuntija Airi Kulmala MTK:sta.

Valuma-aluekohtaisen tarkastelun mittakaavat voivat vaihdella yksittäisen ojan valuma-alueesta kokonaisen vesistön valuma-alueeseen.

Valuma-alueen yläjuoksulla on tyypillisesti metsäisiä alueita. Sieltä vedet virtaavat peltoalueiden halki edelleen jokiin ja järviin. Jos virtaava vesimäärä on suuri jo ennen kuin uoma tulee tietyn pellon tai metsän kohdalle, vain tämän kohteen huuhtoumaan vaikuttaminen ei tuota toivottua tulosta.

Kulmalan mukaan onkin oleellista miettiä laajemmalla alueella, missä veden virtausta voidaan hidastaa ja missä vettä voidaan varastoida haittaa aiheuttamatta, jotta se ei syöksyisi runsaiden sateiden aikaan vauhdilla eteenpäin.

Valuma-alueittainen tarkasteltu voi johtaa myös tilanteeseen, jossa vesiensuojelurakenteet on kannattavinta rakentaa sellaiselle alueelle, jonka omistaja ei itse hyödy siitä lainkaan.

"Jos maanomistaja on halukas luovuttamaan alueen vesiensuojelukäyttöön, on tärkeää pohtia muun muassa korvauskäytäntöjä, investoinnin rahoitusta tai kuka vastaa kohteen rakentamisesta ja hoidosta.”

Vesiensuojelutoimia on Kulmalan mukaan totuttu tekemään pitkälti erillisissä, toimijoiden omissa hankkeissa.

"Iso roolinsa on myös hulevesillä", Kulmala korostaa. "Jos kaupungin hulevedet tulvivat pelloille, ne lisäävät pelloilta tulevaa kuormitusta. Valuma-aluekohtaisessa tarkastelussa myös nämä tulee ottaa huomioon."

Vesiohjelmaan voi tutustua osoitteessa www.mtk.fi/vesiohjelma.

• Maatalous:
• Huolehditaan maan kasvukunnosta, edistetään täsmäviljelyä ja tuotetaan mahdollisimman hyvä sato. Urakointipalveluiden ja laitteiden yhteiskäytön avulla saadaan uusin teknologia kaiken kokoisten tilojen ulottuville.
• Lisätään talviaikaista kasvipeitteisyyttä erityisesti monivuotisilla kasveilla, nurmilla, syyskasveilla ja kerääjäkasveilla.
• Vähennetään tarvetta peltojen raivaamiseen tehostamalla ja lisäämällä ravinteiden kierrätystä, lannan vastaanottoa ja prosessointia, tilojen välistä rehukauppaa sekä tilusjärjestelyitä.
• Vuokrasopimuksia pidentämällä ja tukijärjestelmää kehittämällä edistetään vesitalous- ja maanparannushankkeiden toteutusta.
• Siirretään heikkotuottoisimpia lohkoja monimuotoisuusaloiksi tai metsitykseen.
• Käytetään kasvinsuojeluaineita vain todettuun tarpeeseen ja ehkäistään niiden päätyminen vesistöihin tai pohjavesiin.
• Metsätalous:
• Jätetään vesistöjen varsille suojavyöhykkeitä.
• Mitoitetaan muokkaus oikein metsää uudistettaessa. Vältetään ojien kunnostusta ja maaperän rikkomista alueilla, joilla kiintoaineen ja ravinteiden huuhtoutumisen riski on suurin.
• Tarpeenmukainen kasvatuslannoitus vain kasvukaudella ja tarpeen mukaan hidasliukoisilla typpilannoitteilla. Suometsissä tuhkalannoitus.
• Kehitetään aktiivisen ennallistamisen menetelmiä, kuten veden johtaminen kuivahtaneelle luonnontilaiselle suolle sen vesitalouden palauttamiseksi.
• Hyödynnetään jatkuvapeitteistä kasvatusta ja suometsien tuhkalannoitusta kunnostusojituksen vaihtoehtona.