Kainuunharmaksia Matti Avelinin tilalla. Kuva: Kimmo Haimi
Kainuunharmasten määrä vähenee uhkaavasti ‒ tärkeintä säilytystyötä on aktiivinen kasvatus
Suomenlampaiden kantakirjaus alkoi tasan sata vuotta sitten. Kainuunharmas ja ahvenanmaanlammas erotettiin omiin kantakirjoihinsa myöhemmin.
Kainuunharmas on utelias ja tuttavallinen alkuperäisrotu. Sen on todennut käytännössä myös muutama vuosi sitten lampuriksi ryhtynyt orimattilalainen Matti Avelin. Kuva: Kimmo HaimiSuomenlammas on yksi suomalaisen maatalouden tunnetuimpia vientituotteita. Alkuperäisrotua on sen hyvän hedelmällisyyden ja pehmeän villa vuoksi viety useisiin maailman maihin.
”Suomenlampaiden käyttö osana risteytyksiä on parantanut karitsatuotosta selvästi”, kertoi uusiseelantilainen lampaanjalostaja Robin Wilson kantakirjauksen juhlaseminaarissa viime kuussa.
Suomenlammas on edelleen selvästi yleisin lammasrotu Suomessa. Pitkään jatkunut kantakirjaus ja määrätietoinen jalostus ovat kehittäneet etenkin rodun lihakkuutta merkittävästi.
Säilymisen kannalta suomenlampaan tilanne on hyvä, mutta eri sukulinjojen ja puhtaiden värien säilyminen vaatii seurantaa.
Kotimaisten rotujen säilymistä turvataan kansallisella geenivaraohjelmalla esimerkiksi pakastamalla spermaa ja alkioita.
”Olennaisinta rotujen säilymisessä on elinvoimaisen populaation pysyminen tuotannossa. Geenivarojen säilytys ja aktiivinen tuotanto eivät kilpaile, vaan tukevat toisiaan. Museopopulaatiota kukaan ei voi pitää hengissä”, tutkija Marja-Liisa Sevón-Aimonen Luonnonvarakeskuksesta (Luke) sanoo.
”Geenivarojen säilytys ja aktiivinen tuotanto eivät kilpaile, vaan tukevat toisiaan.” Marja-Liisa Sevón-Aimonen
Sevón-Aimonen viimeistelee parhaillaan työkalua avuksi populaation rakenteen seurantaan Suomen alkuperäisille lammas- ja vuohiroduille.
Tämän ansiosta muun muassa yksittäisten eläinten suvun harvinaisuus sekä sukusiitosaste ovat pian helposti tuottajien tarkasteltavissa NettiKatras-ohjelmiston kautta. ”Tiedän, että tätä odotetaan jo kovasti”, tutkija sanoo.
Kainuunharmasta kasvattavien tilojen määrä sekä karitsamäärä ovat viime vuosina vähentyneet. Kuva: Kimmo HaimiAiemmin alkuperäisrotujen harvinaisia linjoja on seurattu pässi-liikennevaloilla, joiden värit varoittavat linjan edustajien vähyydestä.
Suurin Sevón-Aimosen kehittämän työkalun tuoma muutos on se, että tiedot päivittyvät jatkossa viikottain, joten harvinaistuviin sukulinjoihin on mahdollista reagoida nopeasti.
Lisäksi sen kautta voidaan seurata rotukohtaisesti esimerkiksi kasvattavien tilojen ja syntyneiden karitsojen tai kilien määriä. Tiedot ovat luotettavia, sillä ne perustuvat kantakirjattuihin eläimiin.
”Ruokaviraston eläinrekisterit palvelevat rekisterinä lähinnä tautien leviämisen näkökulmasta”, Sevón-Aimonen sanoo.
”Polveutumistietoja niistä ei voi kerätä, eivätkä rotumerkinnät ole välttämättä oikeita.”
Matti Avelin on tyytyväinen rotuvalintaansa kainuunharmakseen. Kuva: Kimmo HaimiAlkuperäisroduista suomenlampaan lisäksi myös kainuunharmaksen tilanne on toistaiseksi rodun säilymisen kannalta turvallinen, mutta sitä kasvattavien tilojen määrä sekä karitsamäärä ovat viime vuosina vähentyneet.
”Lammasala reagoi muutoksiin nopeasti. Yksittäisenkin tilan menetys voi aiheuttaa suuren loven, ellei eläimiä onnistuta myymään eloon”, Sevón-Aimonen sanoo.
Kainuunharmas ei tuotanto-ominaisuuksiltaan aivan pärjää suomenlampaalle. Pienen populaation vuoksi myös jalostusvalintojen tekeminen on vaikeaa, jotta sukusiitos ei kasva liikaa.
”Suuri osa populaatiosta on hävinnyt, kun tilamäärä on tippunut. Jalostus on vaikeaa, jos pitää valita vain sukujen säilymisen perusteella”, lammasasiantuntija Kaie Ahlskog ProAgriasta sanoo.
Ahlskog on huolissaan kainuunharmasten tulevaisuudesta.
Vuoden 2021 tuotosseurannan yhteenvedon mukaan karitsoineiden kainuunharmasuuhien määrä kääntyi vuonna 2018 laskuun lupaavan nousun jälkeen. Vuonna 2017 Suomessa karitsoi 1 302 kantakirjattua kainuunharmasuuhta, mutta vuonna 2021 karitsoineita kirjattiin vain 1 193.
”Karitsojen määrässä se tarkoittaa noin 250 karitsaa vähemmän vuodessa. Se vaikuttaa taas myös nuorien uuhien määrään”, Ahlskog huomauttaa.
Ahvenanmaanlampaita on vielä kainuunharmaksia vähemmän, mutta niiden määrä on viime vuosina kasvanut.
”Ahvenanmaanlampaiden kohdalla erityisen säilyttämistä varten suunnitellun ohjelman käyttö olisi suositeltavaa, mutta käytännössä se on hankalaa”, Sevón-Aimonen pohtii.
Alkuperäisrotutuella (apr) on keskeinen rooli kotimaisten rotujen kasvatuksessa.
Tukijärjestelmä muuttuu vuoden vaihteessa, eivätkä uudet ehdot ole kokonaisuudessaan vielä lampurien tiedossa. Ruokaviraston mukaan ehdot julkaistaan marraskuun lopussa.
Ahlskog pelkää, että moni tila jättäytyy pois tuen piiristä, koska nykyinen malli on koettu tiloilla rasittavaksi.
”Toivottavasti uusi tukimalli olisi korvauseläinten kannalta helpompi. Jos tilat jäävät pois apr:stä, moni eroaa todennäköisesti myös kantakirjasta, jonka jälkeen meillä ei pian enää ole sukutietoja”, Ahlskog pohtii.
Uuteen järjestelmään sitoudutaan vain vuodeksi kerrallaan. Ahlskog toivoo tämän madaltavan kynnystä lähteä mukaan.
Matti Avelinkin ensimmäisten teuraiden luokitukset olivat lupaavia. Hän haluaa kehittää etenkin rodun lihakkuuta ja pyrkii eroon selän terävyydestä. Kuva: Kimmo HaimiArtikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
