Tiettyihin viranomais- ja lupamaksuihin tulee muutoksia vuoden alussa toimintansa aloittavan uuden Lupa- ja valvontaviraston myötä. Se tietää muutoksia muun muassa eläinsuojien ympäristölupamaksuihin.
Eri kokoisten eläinsuojien ympäristölupien hintaero kaventuu. Suurten siipikarjakasvattamoiden ja sikaloiden ympäristöluvan hinta laskee nykyisestä 28 400 eurosta 23 100 euroon. Tämä koskee teollisuuspäästödirektiivin (IED) alaisia tuotantolaitoksia eli siipikarjakasvattamoita, joissa siipikarjapaikkoja on yli 40 000 ja sikaloita, joissa tuotantosikapaikkoja on yli 2 000 tai emakkopaikkoja yli 750.
Samalla muiden eläinsuojien luvat kallistuvat. Vähintään 300 lypsylehmän, 500 lihanaudan tai 600 emolehmän eläinsuojan ympäristöluvasta joutuu jatkossa pulittamaan 19 400 euroa nykyisen 17 600 euron sijaan.
MTK:n ympäristöasiantuntijan Airi Kulmalan mukaan eläinsuojien ympäristölupien hinnat ovat nousseet 2020-luvulla merkittävästi.
”Esimerkiksi 2 100 lihasian eläinsuojan ympäristölupa maksoi 9 550 euroa vuonna 2021. Tänä vuonna hinta on 3-kertainen ja ensi vuonnakin vielä 2,4-kertainen”, Kulmala sanoo.
"On perusteltua, että korkeimmat hinnat laskevat ja hintaero pienenee. Eroa ei olisi kuitenkaan saanut kaventaa nostamalla toisten lupien maksuja."
Valtionhallinnon perimät korkeat hinnat korostuvat, kun hintoja verrataan kuntien eläinsuojien ympäristöluvista perimiin hintoihin. Esimerkiksi Ilmajoella ympäristölupa maksaa 2 150 euroa ja Ylä-Savossa 3 150 euroa.
Itse lupaprosessi on sama viranomaisesta riippumatta. Hintaero syntyy Kulmalan mukaan pääasiassa hinnan perusteena käytetystä työajasta. Lupa- ja valvontavirasto arvioi kuluttavansa IED-laitoksen ympäristöluvan käsittelyyn 43 päivää, kun taas esimerkiksi Ylä-Savon ympäristölautakunta katsoo, että luvan käsittelyyn kuluu 45 tuntia.
”Valtionhallinnossa edellä mainitun lihasikalan luvan käsittelyyn käytettävä aika on tuplaantunut vuodesta 2021. Tämä on hämmentävää, kun samanaikaisesti itse hakuprosessia on kehitetty.”
Kalliimpaan ympäristölupamenettelyyn joutuvat entistä pienemmät sikalat ja siipikarjatilat.
Teollisuuspäästödirektiivi on päivitetty, ja sen myötä direktiivi koskee nykyistä pienempiä sikaloita ja kanaloita. Suurin muutos koskee munituskanoja, joissa soveltamisraja laskee yli 40 000 kanasta runsaaseen 21 400 kanaan. Direktiivin kansallisen toimeenpanon valmistelu on käynnissä.
”Vielä ei tiedetä, onko esimerkiksi 30 000 munituskanan kanala jatkossakin ilmoitusmenettelyssä vai siirtyykö se lupamenettelyyn ja mikä viranomainen käsittelee hakemuksen”, Kulmala sanoo.
Kotieläintilojen koon kasvaessa yhä useamman kohdalla sovelletaan YVA-menettelyä eli ympäristövaikutusten arviointia, mikä lisää entisestään eläinsuojan rakentamiseen liittyviä kustannuksia. Olemassa olevat hinnat joko nousevat tai virasto perii jatkossa täysin uusia maksuja. Yhteensä se tarkoittaa useiden tuhansien eurojen lisämaksua jo valmiiksi kalliiseen YVA-menettelyyn.
MTK:n elinvoimajohtaja Leena Kristeri muistuttaa, että maatalouteen kohdistuvien lupa- ja muiden viranomaismaksujen nousu on hallitusohjelman vastaista, koska maataloudelle ei pitänyt säätää lisäkustannuksia.
”Jos EU onnistuu tavoitteissaan keventää yritysten ja hallinnon byrokratiaa, pitää tämän näkyä myös luvituksen hinnassa”, Kristeri sanoo.
Pienimpiin eläinsuojiin sovelletaan kuntien ilmoitusmenettelyä.
– vähintään 100 emakkoa tai 250 lihasikaa
– vähintään 4 000 munituskanaa tai 10 000 broileria
Eläinsuojalla tulee olla ympäristölupa, jos se täyttää teollisuuspäästödirektiivin kokoluokan
– yli 2 000 paikkaa tuotantosioille tai 750 emakolle
– yli 40 000 siipikarjapaikkaa
– eri ryhmiä ei lasketa yhteen
YVA-menettely tulee kyseeseen, kun raja-arvot täyttyvät
– yli 85 000 kananpoikaa tai 60 000 kanaa
– yli 3 000 sikaa (yli 30 kg) tai 900 emakkoa
– lisäksi harkinnanvarainen YVA, joka voi koskea myös nautakarjatiloja
Eläinmäärään perustuvan ympäristöluvan lisäksi voidaan lupaa tarvita yleisen luvanvaraisuuden perusteella tai toiminnan sijoittuessa pohjavesialueelle.