Huoltovarmuuskeskus: Ruokaketju on kestänyt kriisit hyvin, mutta heikko kannattavuus syö maatilojen kestävyyttä

Ensin koronapandemia ja sitten Venäjän aloittama sota Ukrainassa. Viime vuosina on paljon puhuttu huoltovarmuudesta.

Miten ruokaketju on pärjännyt näiden kriisien keskellä?

Ruokaketju on huoltovarmuuden ja kansalaisten näkökulmasta selvinnyt erinomaisesti, sanoo vanhempi varautumisasiantuntija Juha Mantila Huoltovarmuuskeskuksesta (HVK). Kuluttajille kriisit eivät ole näkyneet ruuan saatavuudessa.

Maatalouden kannattavuuskehitys on ollut heikko jo pitkään. Sen takia kriisien kestävyys on maataloudelle haaste. Julkisuudessa on puhuttu 20 prosentin maatiloista olevan vaikeissa talousongelmissa. ”Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että 20 prosenttia olisi lopettamassa”, Mantila sanoo.

Myös elintarviketeollisuudessa on taloudellisesti tiukkaa ja joitakin yrityksiä on lopettanut.

Kasvihuoneiden uutisoitu alasajo sähkön hinnannousun takia on ollut pääasiassa suunniteltua ja hallittua alasajoa. ”Parempi toimia ennalta ja ajaa tuotanto hetkeksi alas ja palata sitten, kun se on taas taloudellisesti kannattavaa”, Mantila sanoo.

Koronapandemiassa ensimmäisiä iskuja maatalouteen oli kausityöntekijöiden Suomeen pääsyvaikeudet.

Sitä setvi useat ministeriöt yhteistyössä. Tuottajat järjestivät kausityöntekijöiden lentoja Suomeen. Matkustamiselle oli tarkat kriteerit. ”Tuottajat hoitivat homman hienosti”, Mantila kiittelee.

Elintarviketeollisuuden henkilökunnassa koronaan sairastumisia on ollut jonkin verran, mutta se ei Suomessa pysäyttänyt tuotantoa. Yhdysvalloissa lihateollisuudessa useita kuukausia 60 prosenttia tuotannosta oli alhaalla, kun suuret joukot työntekijöitä sairastui.

Tuotantopanosten, etenkin lannoitteiden, tilanne on Venäjän aloittaman sodan takia poikkeuksellinen.

”Olemme ottaneet käyttöön uuden termin ”käytettävyys”. Normaalisti tilanne on ollut, että tavaraa saa tai ei saa ja on puhuttu saatavuudesta. Nyt on lannoiteteollisuuden raaka-aineita saatavilla, mutta hinta on ajoittain niin korkea, että käytettävyys on sen takia nolla”, Mantila kertoo.

Euroopan lannoiteriippuvuus Venäjästä on ollut suurta. Se näkyy nyt typpilannoitteissa. Ammoniakkia on tuotu paljon Venäjältä. Fosforia saadaan kotimaasta Siilinjärveltä.

”Markkinat tällaisessa tapauksessa ylireagoivat ja hakevat tasapainoa. Kipurajoilla ollaan lannoitteiden hinnassa”, Mantila sanoo.

HVK:lla on ammoniakkia varmuusvarastoissa. Sitä ei ole koko vuoden tarvetta, mutta pitkän saantikatkoksen ajaksi olisi, Mantila kertoo. Ammoniakkivaraston avaamista ei ole harkittu. Avaaminen tulisi eteen, jos saatavuutta ei olisi. Nyt markkinoilla kyseessä on hintakysymys.

Viime vuosina noin tuhat maatilaa on lopettanut vuodessa. Määrä kasvanee siitä, mutta ei ole nähtävissä, että huoltovarmuus romahtaisi.

Yksittäisen tilan kannalta lopettaminen on ikävää, jos olisi halua jatkaa, mutta ei pysty, Mantila toteaa. Talousvaikeuksissa on niin isoja investoineita tiloja kuin pieniä tiloja.

Ruuan tuotantomäärät ovat Suomessa suuret kulutukseen nähden. Kasvintuotannossa sadot voivat normaalistikin vaihdella vuosien välillä useita kymmeniä prosentteja. Yksittäinen katovuosi ei kaada huoltovarmuutta, Mantila sanoo.

Maailmanlaajuisessa kuvassa nyt on kuudes vuosi peräkkäin, kun maailman viljavarastot pienenevät.

”Maailman ruokatilanne on herkkä. Ukrainan sodan alettua ruokasysteemi meni heti sekaisin. Viljamarkkina reagoi nopeasti 150 euroa lisää hintaa Venäjän hyökättyä.”

Suomalaista tuotantoa tarvitaan ja sille on kysyntää, Mantila sanoo. Toisaalta on muistettava ettei Suomi maailman ruokaturvaa tai -markkinoita käännä suuntaan eikä toiseen.

Huomenna keskiviikkona ilmestyy vuoden laajin ja suurilevikkisin Maaseudun Tulevaisuus, kun huoltovarmuutta käsittelevä jättinumero jaetaan 350 000 kotiin. Tämä oli teeman ensimmäinen julkaistu juttu.

Huoltovarmuus on ollut MT:n ydinsisältöä jo yli sadan vuoden ajan. Voit tutustua MT:n sisältöihin vapaasti keskiviikkona ja torstaina, kun lehden maksumuurit avataan jättinumeron kunniaksi.