Kikherneen palon sisällä on 1-3 hernettä riippuen lajikkeesta, ei olosuhteista. Kuva: Gunta Cirule
Kikherne viihtyi kuivuudessa – rannikon peltokokeista aiempaa lupaavampia tuloksia
Viljelyvarmuus ei silti vielä ole sellaisella tasolla, että kokeita tehnyt Apetit etsisi sopimusviljelijöitä.Tilaajalle
Kikherne-kokeiluja on Suomessa tehty jo useiden vuosien ajan, mutta olosuhteen vaihdos vaikutti tänä vuonna tulokseen. Kuva: Sanne KatainenKikherne tunnetaan Lähi-idän kasvina, mutta Euroopassa ainakin Espanjasta, Ranskasta ja Italiasta löytyy kikherneen tuotantoa. Suomessakin kikhernettä on ollut säkyläläisellä Apetitilla koeviljelyssä jo vuodesta 2019 alkaen. Koeviljelyssä on käytetty uusimpia Euroopan olosuhteisiin jalostettuja lajikkeita.
”Olimme mukana Pyhäjärvi-instituutin koordinoimassa Green Future of Satakunta -hankkeessa, jonka tavoitteina oli muun muassa kehittää kotimaisten palkokasvien viljelyä. Kikherneen koeviljely Räpin koetilalla Köyliössä jatkuu hankkeen loppumisesta huolimatta”, kertoo viljelypäällikkö Gunta Cirule Apetit Ruoka oy:stä.
Apetitilla on todettu kuivista olosuhteista peräisin olevan kikherneen tuottamiselle aiheutuvan haasteita erityisesti kukinnan aikaisista voimakkaista rankkasateista ja peltojen tulvimisesta.
”Syväjuurisena kasvina kikherne on myös hyvä maanparannuskasvi.”
Tänä vuonna kikhernettä viljeltiin ensimmäistä kertaa peltokokeena Räpin lisäksi myös rannikko-olosuhteissa Varsinais-Suomessa. Koeviljelyn alat olivat kummassakin paikassa hehtaarin kokoiset.
Rannikolla kikherneestä saatiin viime vuosia parempia tuloksia.
”Rannikon kesä oli kuiva, mikä soveltui kikherneelle, joka viihtyy pakastehernettä paremmin kuivissa olosuhteissa. Syväjuurisena kasvina kikherne on myös hyvä maanparannuskasvi”, kertoo Apetitin viljelyn tutkimus- ja kehitysasiantuntija Tuukka Huhdanmäki.
Rannikolla kylvöt päästiin aloittamaan jo huhtikuussa, ja aikaisemman kylvöajan ansiosta kikherne alkoi kukkia jo juhannuksena.
”Kikherneen kasvukausi on hieman pidempi kuin pakasteherneellä. Sen puintiaika on tyypillisesti elokuussa.”
Tänä vuonna peltokokeissa tarkkailtiin muun muassa palkojen muodostumista. Palkoja muodostui edellisvuotta paremmin.
”Viljelyvarmuudessa on vielä parannettavaa, minkä vuoksi emme ole vielä sopimusviljelyhalukkuutta tiedustelleet”, Cirule kertoo.
Suomen satotasoa ei pystytä Apetitin asiantutijoiden mukaan määrittelemään koeviljelyn perusteella.
”Tietääksemme maailmalla kaksi tuhatta kiloa hehtaarilta on hyvä perussato”, Cirule kertoo.
”Koealojen satotasoa ei tiedetä tarkalla tasolla, sillä aloja ei puitu”, kertoo Gunta Cirule. Kuva: ApetitEntä kysyntä, onko sitä kotimaiselle kikherneelle?
Cirulen mukaan Suomessa on tällä hetkellä yleisesti kiinnostusta palkokasvien käyttöön sekä kasviproteiinien että muiden ratkaisujen osalta.
”Ravitsemussuositukset ovat varmasti vaikuttaneet tähän kehitykseen.”
Kikherneen onnistuminen ja oletettu satotaso viittaa Cirulen mukaan erikoistuotteen suuntaan.
”Uskomme, että kiinnostusta pakastetulle kikherneelle voisi löytyä. Kikherne on erikoiskasvi, joka on ihmisten herkku.”
Kikherneen lehdistö on virnamainen, vaikka kasvi ei olekaan virnalle sukua. Kikherne kuuluu hernekasvien heimoon, mutta se ei ole läheistä sukua esimerkiksi herneelle tai härkäpavulle. Kuva: Gunta CiruleApetitin tekemien viljelykokeiden lisäksi kikherneestä ei löydy laajempaa tutkimusta Suomen olosuhteissa.
”Viljelykokeita on tehty lähinnä ruutukokeina. Olemme itsekin aloittaneet niistä pikkuhiljaa peltomittakaavan kokeisiin saakka laajentaen”, Huhdanmäki avaa.
Muun muassa pakastehernettä ja -juureksia tuottavan Apetitin koetoiminnassa kikherne oli luonteva askel kohti uutta.
”Viljelyyn soveltuvat samat maalajit kuin pakasteherneelle, multavat hietasavet ja saviset hietamaat. Viljelyyn voi muutenkin soveltaa pakasteherneen viljelyohjeita, esimerkiksi lannoituksen suhteen”, Huhdanmäki kertoo.
Tuukka Huhdanmäki muistuttaa, että kikherne on syväjuurisena kasvina myös hyvä maanparannuskasvi. Kuva: ApetitHänen mukaansa kikherneelle on suositeltu ymppäystä typen oton tehostamiseksi. Ymppäyksessä palkokasvin siementen pinnalle lisätään kyseiselle lajille soveltuvaa typensitojabakteerikantaa. Tämän ansiosta symbioosi typensitojabakteerin kanssa pääsee muodostumaan varmasti ja nopeasti heti taimen itäessä.
”Olemme Räpillä kuitenkin huomanneet kikherneen muodostavan kohtuullisesti juurinystyröitä myös meidän olosuhteissamme.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
