Maitotilalla taisteltiin salmonellaa vastaan yli vuoden ajan, ilman vakuutusturvaa olisi ollut pakko luovuttaa

”Jos vakuutusta ei ole, salmonellan tulo tilalle käy liian kalliiksi. Silloin saa vetää navetan tyhjäksi ja lopettaa koko homman.”

Näin sanoo viitasaarelainen Matti Kumpulainen.

Kumpulainen on osakkaana Vanha-Varis-nimisessä maatalousyhtymässä. Tilalla on takana loputtomalta tuntunut taistelu salmonellaa vastaan. Se päättyi voittoon kestettyään kolme päivää vaille 13 kuukautta.

Suomessa vakuutukset eläintautien varalta ovat tyypillisesti ryhmävakuutuksia. Niissä vakuutuksesta vastaa tuottajan sopimuskumppani, kuten lihatalo tai meijeri.

Ryhmävakuutusten poistumiseen on paineita. Silloin jokainen tila joutuisi huolehtimaan vakuutuksesta itse.

Kumpulainen toteaa, että ryhmävakuutusten loppuminen olisi monelle tilalle katastrofi. Hän ei usko, että monikaan hankkisi vakuutusta itse.

”Salmonella voi iskeä mille tahansa tilalle. Jos vakuutusta ei ole, siinä vaiheessa on liian myöhäistä. Ainakin meillä lehmänpito olisi jouduttu lopettamaan ilman vakuutusturvaa.”

Salmonella voi iskeä mille tahansa tilalle, Matti Kumpulainen toteaa. Kuva: Pentti Vanska

Vanha-Variksen tilalla on 70‒80 lehmää. Nuorkarja mukaan lukien eläimiä on 120‒130.

Salmonella havaittiin, kun tilalta oli lähtenyt välitysvasikoita. Kuormasta löydetty salmonella jäljitettiin Vanha-Varikseen.

Tilalla asiaa ei oltu havaittu, sillä eläimillä ei ollut mitään oireita.

Bakteerikanta todettiin sellaiseksi, joka elää linnuissa, muun muassa naakoissa. Olettamus on, että varpuset saivat sen naakoilta ja toivat navetan sisätiloihin.

Nyt varpusilla ei enää ole sisälle asiaa, sillä ikkunat on verkotettu ja lisäksi on tehty verkko-ovia.

Kun tilalta löytyy salmonellaa, viranomaiset määräävät sille kovat rajoitustoimet.

Yhtään elävää eläintä ei enää saanut lähteä tilalta ulos, Kumpulainen kertoo. Teuraaksi tai välitykseen tarkoitetut eläimet oli lopetettava.

Maidon haku tilalta jatkui, mutta erikoisjärjestelyin. Maitoauto kävi tilalla kierroksen päätteeksi, jotta tauti ei leviäisi sen mukana muille tiloille. Kuljettajalla oli suojakäsineet ja kenkäsuojat.

Määräykset ylsivät lietelantaan asti. Se piti käsitellä sammutetulla kalkilla, jotta salmonella ei leviäisi sen mukana.

Vakuutus korvasi menetetyt teuraat ja välitysvasikat sekä lietelannan käsittelyn. Läheskään kaikkia vahinkoja se ei kuitenkaan kattanut.

Pesu- ja desinfiointiaineet ja puhdistukseen liittyvä työ korvattiin vain puolen vuoden ajalta. Tänä vuonna raja on nostettu kahdeksaan kuukauteen, mutta sekään ei olisi Vanha-Variksen tapauksessa riittänyt.

Desinfiointia oli pakko jatkaa koko saneerausajan. ”Ei laskettu erikseen, mitä se maksoi, mutta kyllä se kukkaron päälle kävi”, Kumpulainen kertoo.

Maitotuotos aleni salmonellan takia. Lehmillä pitäisi olla koko ajan runsaasti rehua saatavilla, mutta se ei ollut mahdollista.

”Ruokintapöytä piti joka päivä puhdistaa ja desinfioida. Oli pakko odottaa, että se tulisi syötyä aika tyhjäksi, jotta rehua ei menisi mahdottomasti hukkaan.”

Prosessi kesti kauan, koska salmonella piileksi näytteenottajilta.

Huhtikuussa 2021 tehdyssä tutkimuksessa aperuokkijasta ei löytynyt salmonellaa. Myös rehut laakasiilossa olivat puhtaita.

Vasta uusintanäyte heinäkuussa kertoi, ettei aperuokkija ollutkaan puhdas. Salmonellaa löytyi sekä siitä että kiskoruokkijoista.

”Niiden puhtaaksi saaminen oli sitten se ensimmäinen asia. Vasta sitten saatiin rehu puhtaaksi ja päästiin eteenpäin.”

Kumpulaisen mukaan pitkin matkaa tuntui siltä, ettei tilanteesta päästä ikinä eroon. ”Lopulta päästiin sitten kuitenkin.”

Kumpulainen on ollut yhteydessä sekä meijeriin että paikalliseen kansanedustajaan. Hän on korostanut, että ryhmävakuutuksen korvausten pitäisi olla pitkäkestoisempia ‒ ja ettei ryhmävakuutuksesta saa missään nimessä luopua.

"Olen kyllä tosi huolissani siitä, että niistä luopumista on kaavailtu.”