
Kiuruveden Heinäkylässä lihanautoja kasvattavan Jari Hyvösen rehunteko keskeytyi keskiviikkona iltapäivällä rankkaan sadekuuroon.
Läpimäräksi kastuneet heinäkarhot tukkivat noukinvaunun, eikä märkä heinä mennyt enää ajosilppuristakaan läpi.
Kuuro oli onneksi lyhyt ja muuten lämmin päivä kuivasi karhot niin, että työt pääsivät jatkumaan aikaisin torstaiaamuna.
”Ensimmäinen rehu kärsi kuivuudesta ja sato jäi vähän huonoksi. Nyt vettä on tullut ja toinen rehu on parempi”, Hyvönen kertoo.
Tilanne näyttää tällä hetkellä paremmalta kuin vuosi sitten.
”Silloin jouduttiin ostamaan säilörehua. Nyt näyttää siltä, että kun kolmas rehu tehdään syyskuun lopussa niin rehun pitäisi riittää.”
Toisen nurmirehun lisäksi sadonkorjuuvuorossa on myös rehuherne. Korkeaksi ehtinyt kasvusto kesti sadekuuron pystyssä.
”Nyt on oikea hetki tehdä sato, kun valkuainen on korkealla”, Hyvönen selittää.
Herne on ehtinyt kukalle ja tehdä pienet palot. Tukikasvina kylvetty kaura on maitojyvävaiheessa.
”Aiempina vuosina herneen korjuu on meinannut jäädä liian myöhään ja se on alkanut jo painua maata vasten.”
Sateen jäljiltä kasvusto oli keskiviikkoiltana vielä niitettäväksi liian märkää. Hyvönen toivoi, että pellolle voitaisiin päästä torstaina, jolloin herne toivottavasti olisi vielä pystyssä.
Märemmissä paikoissa kaura paistaa herneen seasta. Kaura paitsi tukee kasvavaa hernettä, myös tasoittaa satoa niissä paikoissa, joisa herne ei menesty.
”Herne on tässä nurmen esikasvina”, Hyvönen kertoo.
Herneen ja kauran alle on kylvetty nurmi ensi vuotta ajatellen.
”Joskus on saatu herneen alta myös nurmirehu kolmannen sadon yhteydessä, mutta yleensä seuraavana vuonna.”
Herneestä tulee vuodessa vain yksi rehusato, mutta se on massaltaan reilusti yhtä nurmirehusatoa suurempi.
Hernesäilörehun valkuaispitoisuus on myös nurmea korkeampi, mikä vähentää ruokinnassa tarvittavan valkuaislisän määrää.
Hyvönen on viljellyt rehuhernettä jo useamman vuoden, ja on ollut siihen tyytyväinen.
Säilörehuksi tehtävä herne on valkuaisen lähteenä viljaa satovarmempi. Lakoontuneisiin ja epävarmoihin satoihin kyllästynyt Hyvönen ei kasvata puitavaa viljaa ollenkaan, vaan ostaa sitä tarvittavat määrät.
Herne myös parantaa seuraavan vuoden nurmisatoa sitomalla typpeä maaperään.
”Nurmi ei ensi vuonna tarvitse käytännössä kuin lietelantaa.”
Hyvönen nostaa esille vielä yhden herneen hyvän puolen: ”Tämä on tosi makeaa ja tuntuu maistuvan naudoille hyvin.”