Puhtaimmat ja likaisimmat naudat tulevat kylmäpihatoista

Lihanaudoilla on pienin likaantumisriski ritiläpohjalla, ja suurin kuivikepohjaisessa kylmä­pihatossa.

”Tässä on hyvinvoinnin kannalta ristiriita, sillä kuivike­pohjainen kylmäpihatto on eläimelle mukavin. Puhtaimmat eläimet tulevat silti hyvin kuivitetuista pihatoista”, At­rian eläinlääkäri Tuomas Herva kertoo.

Kuivituksessa on syytä varmistaa ajoissa, että riittävän edullista kuiviketta on saatavilla tarpeeksi. ”Ettei siinä tarvitse pihistellä”, Herva sanoo.

Vaihtoehtoja on paljon ja hintahaitari suuri. Sonnin kasvatusajan kuivitus­kustannus vaihtelee 25 eurosta 200 euroon.

Ulkona alkanut likaisuus pahenee helposti sisällä, joten rikkoontuneet laidunalueet kannattaa rajata herkästi pois.

Ritiläpohjilla Herva korostaa väljyyttä. ”Yleinen uskomus on, että lanta painuu paremmin, kun eläimet ovat tiiviisti. Todellisuudessa ne sotkevat herkemmin toisiaan.”

Lannan koostumuksen vuoksi appeessa tulisi olla vähintään 30 prosenttia kuiva-ainetta. ”Myös karjaharja karsinassa auttaa”, Herva lisää.

Joillain tiloilla pitkäkarvaisilta tai likaantuneimmilta yksilöiltä on ajeltu karvaa. ”Se auttaa aika hyvin, lika ei tartu samoin, kun karva on lyhyt”, HK Scanin terveydenhuoltoeläinlääkäri Heidi Härtel kertoo.

”Tämä on ollut vaikea talvi. Kuivikkeita on ollut niukasti ja laatu heikko. Asia on kuitenkin tärkeä. Likaantuneita ei voida teurastaa ilman hygieniariskiä.”