Taimikaupassa mansikantuottajan asema on heikko – mittavat tappiot jäävät viljelijälle

Kauvatsalainen Alpo Välimäki on viljelyt mansikkaa tilallaan 40 vuotta.

”Vuoden päästä suunnitelmissa on siirtyä eläkkeelle ja tehdä sukupolvenvaihdos, tytär jatkaa viljelyä”, Välimäki kertoo.

Suunnitelmiin tuli musertava käänne, kun vuonna 2025 tehtyjen istutusten jälkeen tilalla ilmeni mansikanmustalaikkutauti.

Se on aiemmin karanteenituhoojaksi luokiteltu kasvitauti, joka mädännyttää sadon peltoon.

Tauti on yksi tuhoisimmista mansikan taudeista maailmanlaajuisesti. Suomessa se kuuluu laatutuhoojiin, jotka ovat kasvinterveyslainsäädäntöön sisältyviä kasvintuhoojia. Sitä ei saa esiintyä myytävissä kasveissa.

”Mansikanmustalaikku on siirretty pois karanteenituhoojatautilistalta. Syynä on se, että laajamittaiset torjuntatoimet eivät enää tuottaneet tulosta, koska tauti on levinnyt rajusti Euroopassa”, kertoo erityisasiantuntija Paula Lilja Ruokavirastosta.

Liljan mukaan Ruokavirasto ei anna toimintaohjeistusta niiden tautien osalta, jotka eivät ole karanteenituhoojia. Ei, vaikka tauti vakavuudessaan sellaista vastaisikin. Viljelijä on itse hankitun tiedon varassa harkitessaan taudin aiheuttamia toimia tilallaan.

Lilja myöntää, että viljelijöiden kannalta tilanne on taimimarkkinoilla vaikea.

”EU:ssa taimien laatu on pitkään jatkunut merkittävä ongelma. Kasviterveys ei ole riittävä kilpailuvaltti Euroopan markkinoilla.”

Tautiepäily pitäisi havaita ennen istutusta, jolloin Ruokavirasto voisi markkinavalvonnan puitteissa suorittaa tarkastuksen taimierälle. Käytännössä se on mansikanmustalaikun kohdalla mahdotonta, sillä se vaatisi esikasvatusta ja laboratorionäytteet.

Suomalainen taimituotanto on vähäistä, joten mansikanviljely on meillä tuontitaimien varassa. Mansikantaimista suurin osa tuodaan Hollannista.

”Tarkkoja lukuja tuotujen taimien määristä ei ole, mutta puhutaan miljoonista taimista”, arvioi Hedelmä- ja marjantuottajien liiton toiminnanjohtaja Heidi Wirtanen.

Mustalaikun tuhonneet taimet vedettiin ylös maasta ja poltettiin taudin etenemisen estämiseksi tynnyrissä, kertovat Minna Rae ja Alpo Välimäki.  Kuva: Jussi Partanen

Välimäki tilasi taimet vuoden 2024 syksyllä.

”Toukokuun puolivälissä myyjä ilmoitti, että tilaamiani lajikkeita ei ollut saatavilla. Otin vastaan tarjotun erän muuta lajiketta, sillä istutustyöt oli jo aloitettu penkkien tekemisellä. Taimia oli saatava”, Välimäki kertoo.

Taimierät istutettiin sitä mukaa kuin ne tilalle saapuivat, useiden viikkojen viiveellä. Kaikkiaan taimia tuli 10 000. Kasvu lähti vauhtiin normaalisti, mutta sitten Välimäki huomasi taimissa oireita. Epäilys kasvitaudista vahvistettiin lähettämällä näytteet Ruokavirastoon.

”Viraston vastaus oli, että taimissa on mansikanmustalaikku. Mitään toimenpideohjeita ei saatu, ainoastaan tulos ja lasku”, kummastelee viljelijä.

Toimet olivat oman tiedonhaun varassa. Taimet vedettiin ylös maasta ja poltettiin taudin etenemisen estämiseksi. Taudin saastuttamalle maalle ei ole suositeltavaa istuttaa mansikkaa pariin vuoteen.

”Nyt jännitämme, onko tauti ehtinyt levitä myös muille lohkoille. Se voi levitä koneiden ja kenkien mukana”, Välimäki kertoo.

Välimäki toteaa viljelijän olevan tilanteessa pahasti alakynnessä. Hän on saanut asiassa tukea pitkäaikaiselta mökkinaapuriltaan, juristi Jussi Kokkilalta.

”Lain mukaan taimien myyjä on vastuussa taimien kunnosta. Taudin saastuttamia taimia ei saa myydä. Nyt ollaan tilanteessa, jossa pienviljelijän liiketoiminta on tuhoutunut tapauksen vuoksi. Myyjä on valmis korvaamaan uudet taimet ja Ruokaviraston tutkimuskulut”, selvittää Kokkila.

Hän penää viljelijän oikeusturvaa asiassa.

”Harva pienviljelijä pystyy tällaisessa tilanteessa ajamaan etuaan ammattimaista isoa toimijaa vastaan. Siksi halusin antaa hieman ystäväapua naapurin asiassa”, Kokkila kertoo.

Välimäki haluaa purkaa kaupan ja on aiemmin vaatinut taimien hinnan ja kaikkien kulujen korvaamista. Välimäki haluaa keskustella myyjän kanssa erityisesti menetetyn sadon korvaamisesta.

”Korvaustaimista ei olisi edes apua, kun taudin uusimisriski lohkolla on iso, eikä muuta paikkaa viljelyyn minulla ole. Kulut vain kasvaisivat ilman mitään tuloa”, hän sanoo.

Kokkila hämmästelee taimikaupan epäoikeudenmukaista asetelmaa.

”Viranomaisten on pystyttävä turvaamaan viljelijän asema. Nyt asetelma olisi tässä tilanteessa se, että riski on täysin viljelijällä, ja hänen kohdallaan puhutaan elinkeinon vaarantumisesta. Tauti vie mahdollisuuden harjoittaa viljelyä taudin leviämisen ja suositellun karanteenin takia. Jos tämä hyväksytään, myyjälle kyse olisi vain taimien hinnan suuruisesta tappiosta. Tämä on täysin epäreilu asetelma.”

Pienelle tilalle tapaus on kova isku.

”Menetykset ovat mittavia. Paitsi seuraavan parin vuoden sadon, menetän mahdollisesti myös muiden lohkojen mansikat, jos tauti on ehtinyt levitä”, sanoo Välimäki.

Välimäki on istuttanut mustalaikun saastuttamalle alalle parin tuhannen taimen testierän nähdäkseen, onko tauti levinnyt.

”Meillä ei ole mahdollisuutta vaihtaa mansikanviljelyä toiselle lohkolle, joten viljely pysähtyy nyt tähän.”

Välimäelle taimet myynyt Veikko Raivio toteaa, että he toimivat normaalin käytäntönsä mukaan.

”Tarjoamme tällaisessa tilanteessa korvaavat taimet, niin on tehty nytkin. Työtä tai sadonmenetyksiä ei korvata.”

Raivio sanoo ymmärtävänsä viljelijän tuskan.

”Tämä on erittäin ikävää niin viljelijälle kuin taimien myyjällekin. Olen 25 vuotta välittänyt taimia. Yhden käden sormilla on laskettavissa tällaiset tapaukset, mutta yksikin tapaus on liikaa”, Raivio toteaa.

Raivio kertoo, että tieto taudista on toimitettu Hollantiin kasvattajalle.

”Taimista oli tutkittu näytteet laboratoriossa ennen niiden myyntiä ja ne oli todettu oireettomiksi. Ei ole taimien kasvattajan eikä myyjän etu, jos markkinoille pääsisi sairaita taimia”, hän sanoo.