Maatalous kantaa riskin etulinjassa – Lähi-idän sota lisää markkinaepävarmuutta

Huolimatta epävakaudesta on tavoitteena silti rakentaa ymmärrettävä ja perusteltu kokonaisuus sektorin lähiajan näkymistä.

Olemme siirtyneet uuteen aikakauteen, jossa hintojen heilahtelu ja kauppapolitiikan muutokset ailahtelevine tullitasoineen ovat jo arkea markkinoilla.

Markkinat reagoivat nopeasti geopoliittisiin jännitteisiin ja uutisiin, ja muutokset välittyvät entistä herkemmin hintoihin ja odotuksiin.

Samalla ruokamarkkinoihin vaikuttavat yhä enemmän myös makrotalouden tekijät kuten korkotaso, inflaatio ja talouskasvun näkymät.

Keskeinen epävarmuustekijä tämän kevään ennusteessa on Lähi-idän sota.

Merikuljetusten estyminen Hormuzinsalmella häiritsee energian, lannoitteiden ja muiden kuljetusten globaaleja markkinoita. Tämän seurauksena öljyn ja maakaasun hinnat ovat jo jyrkästi nousseet.

Tuotantopanosten hintojen nousu heijastuu nopeasti maatalouden kustannuksiin. Riskinä on sodan pitkittyminen, jolloin inflaatiopaineet siirtyvät viiveellä koko ruokaketjuun.

Tilanne poikkeaa Venäjän Ukrainassa aloittaman sodan alkuvaiheesta neljä vuotta sitten, jolloin markkinoita koetteli energian hinnan nousun lisäksi suora tarjontashokki viljamarkkinoilla.

Nyt vaikutus välittyy ensisijaisesti kustannusten kautta, ja suora vaikutus ruoan tarjontaan on toistaiseksi rajallinen.

Viljan maailmanmarkkinahintoihin ei ole kohdistunut vastaavaa nousupainetta, ja viljan globaalin tarjonnan arvioidaan vastaavan maailmanlaajuiseen kysynnän kasvuun.

Tämä tekee asetelmasta maatalouden kannalta vaikean.

Panoshinnat reagoivat nopeasti, mutta näkymää nopeasta markkinatuottojen kasvusta ei ole millään sektorilla. Kustannusten siirtyminen ruokaketjussa eteenpäin tapahtuu viiveellä.

Kuluttajien varovaisuus ja heikko luottamus talouteen rajoittavat mahdollisuuksia siirtää kustannusmuutoksia eteenpäin ruokaketjussa.

Samanaikaisesti tuleva kasvukausi tuo omat kysymysmerkkinsä. Sadon määrä ja laatu ovat vahvasti riippuvaisia sääolosuhteista, mikä lisää markkinoiden kokonaisepävarmuutta entisestään.

Ensi syksyllä ei ole näkyvissä merkittäviä hinnannousuja, jos Euroopassa ja Suomessa saadaan edes keskimääräinen sato – samaan aikaan kun kustannuspaineet voivat edelleen olla koholla.

Pidemmällä aikavälillä tämä kehitys ei ole kestävää ruokaketjun kannalta. Jos riskit kasaantuvat toistuvasti alkutuotantoon, heikkenee koko ruokajärjestelmän kyky sopeutua uusiin häiriöihin.

Äkillisesti muuttuvissa olosuhteissa korostuu koko ruokaketjun yhteinen tilannekuva ja reagointi tarvittaessa kesken sopimuskausien, jota kustannus- ja hintariskit saadaan jaettua tasaisemmin ketjussa.

Samalla tilanne alleviivaa tuottajien kaupallisen yhteistyön vahvistamisen merkitystä neuvotteluvoiman parantamisessa.

Lisäksi se korostaa riskienhallinnan merkitystä sekä yleisesti että osana tulevaa maatalouspolitiikkaa aiempaa vahvemmin.