Maitotilan tavoitteena nostaa valkuaisomavaraisuutta ‒ ”Kylvöön puitavaa hernettä ja nurmiseoksiin apilaa”

Lapinlahdella toimiva maatalousyhtymä Anna, Henri ja Jouko Haapakorpi pyörittävät yhden robotin maitotilan ohella monipuolista maatalouskoneurakointia.

Luonnollisesti kaikki tekevät kaikkia töitä, mutta urakointi on enemmän nuoren isännän Henrin vastuulla. Navetta puolestaan on Joukon ja etenkin Annan valtakuntaa.

”Vuonna 2012 valmistuneessa navetassamme on kiinteä apevaunu täyttöpöydällä ja mattoruokkija. Pöytä on sen verran mukavan kokoinen, että siihen saa sullottua jopa neljän päivän raaka-aineet. Etenkin kovilla pakkasilla tästä on etua, kun navetan isoja ovia ei tarvitse aukoa”, Henri Haapakorpi kertoo.

Tila on lähes omavarainen rehujen suhteen.

Vain valkuaista ja robotilla tarjottavaa houkutusrehua joudutaan ostamaan. Houkutusrehua on annettu tuotoksen mukaan, kilo kymmentä maitolitraa kohti.

Väkirehuprosentti on jo pitkää ollut noin 44 prosentin tuntumassa. Ruokintasuunnitelman teossa ovat mukana sekä rehufirman että ProAgrian ammattilaiset.

Tilalla noudatetaan asiantuntijoiden suunnitelmia. Reseptejä hienosäädetään tarpeen ja käytettävissä olevien rehujen mukaan.

Pääosin holsteineista koostuvan karjan keskituotos on noin 10 000 litran hujakoilla.

Tilalla on mietinnässä tulevan kauden rehustuksen suunnittelu. Kallistunut ostorehu pistää miettimään, kannattaako väkirehun määrää hieman laskea, jolloin tuotoskin laskisi.

Vaikka maitoa tulisi vähemmän, ratkaisu saattaa olla kokonaistalouden kannalta järkevä.

”Huipputuotoksen tavoittelu kalliilla ostorehulla ei mielestäni ole järkevää. Onneksi karjamme maidon kuiva-ainepitoisuus on ollut mukavan korkea, minkä ansiosta tuotoksesta on ehkä varaa hieman nipistää", Henri Haapakorpi pohtii.

Tilalla on useamman vuoden kokemus kokoviljasäilörehun käytöstä. Viime kesänä siiloon saatiin jonkin verran vehnä-herneseosta, vaikka kuivuus kasvustoa kurittikin.

Kokoviljarehua on käytetty sekä appeen raaka-aineena, että sellaisenaan hiehoille ja umpilehmille turvaamaan kuidun saantia.

Ensi kesäksi on tarkoitus kylvää puitavaa hernettä, jolloin ostettavan valkuaisrehun määrää voisi vähentää. Valkuaisomavaraisuutta pyritään nostamaan myös lisäämällä nurmisiemenseokseen timotein ja nurminadan oheen apilaa.

Syväjuurinen apila on mainio apu pellon kasvukunnon turvaamisessa ja typen sidonnassa.

Kiinteä apeasema ja mattoruokkija ovat osoittautuneet mainioksi valinnaksi, tuumaa Henri Haapakorpi tutkiessaan tuorerehua. 

Puintikostea vilja säilötään litistettynä tuubiin. Säilöntään on käytetty biologista Bonsilage CCM -säilöntäainetta. Vilja on säilynyt moitteettomasti ja maittavuus on ollut erinomainen.

Esikuivatun säilörehun teossa on käytetty korjuuolosuhteista riippuen joko AIV 2:ta tai biologista säilöntäainetta.

”Hyvän sään aikaan korjattu rehu säilyy biologisella mainiosti, mutta märän rehun säilöntään happo on varmempi. Molemmat tavat ovat hyviä, mutta kokemuksemme mukaan biologisella aineella säilötty rehu on hieman maittavampaa”, Henri Haapakorpi kertoo.

Nurmi korjataan kesästä riippuen kahden tai kolmen sadon taktiikalla.

Napakka lannoitus keväällä ja veitsimultaimella levitetty liete ensimmäisen sadon jälkeen antavat sen verran voimaa, että parina ensimmäisenä vuotena uusinnan jälkeen saadaan lähes poikkeuksetta kolme satoa.

Nurmi uusitaan vehnää, ohraa tai kauraa suojaviljana käyttäen 3‒4 vuoden välein. Kuiva-ainesadoissa tilalla on päästy reilusti yli 9 000 kiloon.

Karkean rehun D-arvo viime kesän ensimmäisessä sadossa oli 69-70, mutta toisen sadon arvo putosi 65:een. Henri Haapakorpi suunnittelee D-arvon nostamista kautta linjan.

"Kyllähän appeeseen jarrua löytyy, jos D-arvo kovin korkeaksi nousee.”

Yhtymän koneilla urakoidaan erittäin monipuolisesti.

Lietettä levitetään noin 38 000 kuutiota kesän mittaan. Tuorerehua tehdään omat pellot mukaan lukien noin 850 hehtaarin alalta.

Palvelu on kokonaisvaltaista aina niitosta auman peittoon asti.

”Tällä alueella pellot ovat pieniä, epäsäännöllisen muotoisia ja monesti kaukana toisistaan. Koneiden huipputehoa ei voida monestikaan hyödyntää, mikä laskee päiväkohtaista saavutusta. Usein tilojen pienehköt rehusiilot aiheuttavat myös pullonkauloja rehunkorjuuseen”, Henri Haapakorpi tietää.

”Tämä Claas on vuosimallia 1996, mutta hyvin huollettuna se palvelee mainiosti. Matala pääomakustannus heijastuu mukavasti korjatun rehuyksikön hintaan”, Henri Haapakorpi toteaa. Kuva: Visa Vilkuna

Tila työllistää osakkaidensa lisäksi puolenkymmentä konealan huippuammattilaista vapusta aina lokakuulle, maan jäätymiseen asti.

Henri Haapakorpi on erittäin tyytyväinen työntekijöihinsä, sillä heillä on konealan ammattitaidon lisäksi erinomainen tilannetaju ja omatoimisuus.

”Eiköhän ne kuskit ala kohta tähän tulla savotoilta, lumihommista ja kuka mistäkin. Pannaan ensin kalusto viimeisen päälle iskuun ennen kuin peltotyöt pyörähtävät toden teolla käyntiin”, Henri Haapakorpi tuumii.

Tilan töissä ja urakoinnissa on jo vuosia käytetty ajo-opastinta ja nyt otettiin seuraava askel täsmäviljelyn suuntaan. Uusimmassa traktorissa on automaattiohjaus, josta on erinomainen apu lietteen levityksessä.