Lehmän sonnalla on oma pisteytysjärjestelmänsä: Hyvä tarttuu tiukasti saappaisiin

Lehmän lanta kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.

Sonnan ulkonäöstä voidaan päätellä, kuinka hyvin lehmän syömä rehu on sulanut ja missä ruuansulatuskanavan osassa sulatus on tapahtunut, Raisioagron kehityspäällikkö Merja Holma toteaa.

Sonnalla on oma pisteytysjärjestelmä. Se kertoo, milloin lanta on liian löysää ja miltä sonnan pitäisi näyttää.

Sopivinta lehmän lanta on, kun se muodostaa 2–4 senttiä korkean löysän läjän, läpäisee ritilän ja tarttuu tiukasti saappaisiin.

Yhden pisteen lanta on ohutta, vetistä ja väriltään vihertävää ja lentää kaarella kauas lehmän taakse. Tämä lantatyyppi on tyypillinen sairaille, syömättömille sekä juuri laitumelle siirtyneille lehmille. 

Kahden pisteen lanta on löysää ja roiskahtelevaa eikä muodosta kasaa. Se on ominaista juuri poikineille ja laiduntaville lehmille. Sitä saattaa esiintyä myös silloin, kun säilörehu on hyvin nuorena korjattua.

Kolmen pisteen lanta muodostaa löysän, 2–4 senttiä korkean kasan, jonka keskelle jää renkaiden ympäröimä kuoppa. Se läpäisee ritilän ja tarttuu tiukasti saappaisiin. Tämä on sonnan normaali, suositeltava koostumus 

Neljän pisteen lanta on kuivahkoa ja muodostaa 5–7 sentin paksuisen kasan. Tämä tyyppi on normaali ummessa olevilla lehmillä ja niukalla valkuaisruokinnalla. Kun väkirehua on vain vähän, mutta kuitua runsaasti, sonta on kuivahkoa.

Viiden pisteen lanta on kuivaa ja muodostaa yli 7 sentin paksuisen kasan. Se on tyypillistä tietyissä sairauksissa, esimerkiksi asetonitaudissa tai silloin kun ruokinnassa vain karkeaa rehua.

Erityisesti tänä vuonna kannattaa tarkistaa karjan rakenteellisen kuidun saanti, Holma korostaa.

Monella tilalla kevätrehu korjattiin huomattavan aikaisin. Aikainen rehu sisältää paljon energiaa, mutta vähän kuituja.

Lehmät saattavat olla löysällä, jolloin rehu virtaa nopeasti läpi ja rehuhyötysuhde jää huonoksi ilman jarrua.

Varhain korjattua rehua voidaan täydentää esimerkiksi kokoviljasäilörehulla tai pienellä olkilisällä. Väkirehun tärkkelyspitoisuutta on syytä vähentää hapanpötsiriskin vuoksi.