Turvepeltojen määrä on yliarvioitu Virossa – ”Todellinen ala ehkä kolmanneksen pienempi kuin virallisissa tilastoissa”

Turvepeltoja pidetään maatalouden suurimpana kasvihuonekaasujen päästölähteenä, mutta taustatiedoissa on puutteita.

Johtava asiantuntija Elsa Putku maaseudun tutkimuskeskuksesta Virosta arvelee, että Virossa turvemaiden todellinen ala on ehkä kolmanneksen pienempi kuin virallisissa tilastoissa kerrotaan.

Putku puhui asiasta Helsingissä 4 per 1 000 -hankkeen tapahtumassa kesäkuun alussa. Maaperän pitkän aikavälin seuranta ja tilastointi ovat hänen erikoisalaansa.

Virossa 21 prosenttia maa-alasta on turvemaita. Pelloista turvemaiksi on luokiteltu 19 prosenttia ja vajaa puolet on muokattuja peltoja.

Turvepeltojen lasketaan tuottavan 40 prosenttia maatalouden kasvihuonekaasujen päästöistä.

20 000 hehtaaria viljalla olevista pelloista halutaan siirtää pysyviksi nurmiksi. Putkukin suosittelee tätä viljelijöille, jos se on taloudellisesti mahdollista.

Putkun mukaan Virossa turvemaiden, kuten kaikkien muiden peltojen sekä metsien, tiedot perustuvat neuvostoaikana kerättyihin aineistoihin.

Tuoreimmat tiedot ovat 1980-luvulta, mutta ne koskevat metsiä. Peltojen tiedot ovat 1970-luvulta ja osin sitäkin vanhempia.

Virossa päivitetään turvemaiden tietoja muiden EU-maiden tavoin.

Putku esitteli kahta tutkittua peltoa. Toinen on luokiteltu turvemaaksi, mutta turvekerrosta ei löydetty.

Turve on vuosikymmenten viljelyn aikana huvennut ja pelto on muuttunut kivennäismaaksi.

Toiselta pellolta mitattiin hiilipitoisuus. Turvemaata ei löytynyt, mutta todettiin, että viljanviljelyssä olleella osalla orgaanisen aineksen määrä oli puolet siitä, mitä nurmella olevalla osalla oli.

Putku arvioi Maaseudun Tulevaisuudelle, että turvemaiden määrä lienee ehkä kolmanneksen virallisesti arvioitua pienempi. ”Tuskin sentään puolta vähemmän.”

Asiantuntijan mukaan tilanne lienee saman tapainen monessa muussa maassa, missä turvepeltojen arvio perustuu vanhoihin tietoihin. Suomessa turvepeltojen tietoja päivitetään parhaillaan.

Putku rohkaisee turvemaita viljeleviä olemaan joustavia ja miettimään vaihtoehtoja.

Turvemaiden vettäminen tuli esille useissa tapahtuman puheenvuoroissa.

Professori Jørgen Eivind Olesen Århusin yliopistosta Tanskasta näkee paludikulttuuriksi ristityssä menetelmässä varteenotettavan vaihtoehdon turvemaiden ennallistamisessa ja pitämisessä tuotannossa.

Paludikulttuuri tarkoittaa turvemaan vettämistä, mutta niin, että alue säilyy jonkinlaisessa käytössä. Olesenin mukaan vaihtoehtoisia menetelmiä tutkitaan joka puolella tropiikista pohjoisen tundralle.

Nopeita ratkaisuja ei ole luvassa. Ei riitä, että vetetylle turvemaalle kehitetään uutta käyttöä. Tuotteille pitää luoda myös markkinoita ja vielä kannattavasti, jotta viljelijäkin pärjää.

Olesenin mukaan yksi vaihtoehto on viljellä ennallistetulla turvemaalla sammalta asuntojen eristeeksi, jolloin hiiltä sidotaan pitkäksi aikaa.

EU:n vihreä sopimus, green deal, asettaa tiukat ehdot. Maatalouden pitää olla päästötöntä vuonna 2035.

Se onnistuu vain, jos turvemaille löydetään vaihtoehtoista käyttöä, Olesen muistutti.