Ota viljan viljelyn riskit hallintaan – ennakkolaskelmien avulla voidaan arvioida, mitä ja miten kannattaa viljellä

Viljamarkkinat ovat heilahdelleet ennennäkemättömän voimakkaasti viimeisen parin vuoden aikana.

Tämä on näkynyt viljan hintojen rajuina ja melko äkkinäisinäkin muutoksina. Lyhyen ajan sisällä on nähty 150 euron ja lähes 400 euron tonnihintoja.

Tilanne osoittaa, että voi tapahtua jotain sellaista, mikä mullistaa viljamarkkinatilanteen täysin, lähes ylireagoiden, mutta samalla myös sen, että viljamarkkinat osaavat myös rauhoittua ja uuteen tilanteeseen sopeudutaan suhteellisen nopeasti.

Yksittäisen viljelijän osalta tämä tarkoittaa lisääntyvää tarvetta riskien hallintatoimiin, jotta rajuihinkin muutoksiin voidaan varautua jatkossa paremmin.

Omien viljelykustannusten tiedostaminen on tärkeintä muutoksiin varautumista varten.

Kun oma kulurakenne on tiedossa, voidaan helpommin arvioida, mitä viljan hintavaihtelut tarkoittavat satovaatimusten kannalta tai mitä lannoitehinnan nousu tarkoittaa viljatonnin tuotantokustannuksissa omalla tilalla.

Kuluvan kasvukauden tuotantopanosten kustannukset olivat jo pitkälle tiedossa viime syksynä ja viimeistään alkuvuodesta.

Näillä viljelykustannuksilla laskien kevätviljojen satovaatimus oli noin 4,5–5 tonnia hehtaarilta sen hetkisten viljan hintatarjousten mukaan, jotta kustannukset saatiin katettua.

Viljan hintatarjousten laskiessa kevään mittaan satovaatimus nousi koko ajan eli pellolta oli saatava yhä enemmän kiloja kulujen kattamiseksi. Toisaalta lannoitteiden hinnat laskivat, mutta harva pystyi näitä hintoja hyödyntämään.

Tukijärjestelmän uudistumisen vaikutukset hehtaaritukiin alkoivat myös selvitä. Nämä kaikki tiedot oli hyvä ottaa huomioon viljelysuunnitelmien tarkentamiseen ja viimeistelyyn keväällä.

Viljelyn tuottojen ja kustannusten karkea arviointi jo viljelysuunnittelun yhteydessä on tärkeä apukeino sekä viljelykasvien ja -kiertojen suunnittelussa että hinta- ja satotavoitteiden asettamisessa.

Ennakkolaskelmien avulla voidaan arvioida, mitä kannattaa viljellä kasvukunnoltaan erilaisilla peltolohkoilla, millaista satotasoa tulee tavoitella ja mikä on sadon hintavaatimus eli millä hinnalla voi ja kannattaa myydä tai tehdä viljelysopimuksia.

Ennakkolaskelmista nähdään lisäksi, mikä merkitys on erilaisten kasvien ottamisella mukaan viljelykiertoon, miten esimerkiksi lannoitekustannusta voidaan pienentää typensitojakasvien avulla tai mikä merkitys tilan taloudelle on, jos satokasvin sijaan pellolle perustetaankin viherlannoitusnurmi tai kylvetään maanparannuskasvia.

Kuluvaan kasvukauteen lähdettäessä tuotantopanokset, erityisesti lannoitteet olivat ennätyskalliit valtaosalla tiloista ja huomattavasti kalliimmat verrattaessa viime kasvukauteen 2022, jolloin jo puhuttiin merkittävästä hinnannoususta.

Tämän vuoksi oli erittäin tärkeä laskea, mikä on lannoitteen hinnan kipuraja omalla tilalla: mitä korkeat kustannukset vaikuttavat hinta- ja satovaatimuksiin omalla tilalla.

Tärkeää oli myös arvioida, mitä kannattaa tehdä panosten kohdentamiseksi järkevästi ja kustannusten tasaamiseksi eli käytännössä, mitkä pellot otetaan satokasvien viljelyyn ja miten tuotantopanokset kohdennetaan oikeille lohkoille ja oikeilla annostuksilla.

Erityisesti tänä kasvukautena oli tärkeää myös osata jättää tekemättä panostuksia tilanteen näyttäessä sellaiselta, ettei vastetta saada, ja välttää näin ylimääräisten kustannusten syntymistä.

Tänä vuonna nähtiin jo kesäkuun puolivälissä, millä peltolohkoilla ”peli oli pelattu” kuivuuden takia. Silloinkin oli hyvä hoitaa kasvustot kunnialla maaliin, mutta minimipanostuksin niin, että ei aiheuteta ongelmia seuraavalle kasvukaudelle.

Tämä tarkoitti esimerkiksi rikkatorjunnasta huolehtimista tai pellon valmistelua syyskylvöjä ajatellen tai tähtäämistä kerääjäkasvien avulla käyttämättä jääneiden ravinteiden talteenottoon ja kasvipeitteisyyden hyötyjen kotiuttamiseen.

Kirjoittaja on kehityspäällikkö ProAgria Keskusten Liitossa.