Maaperän kunto heikkenee ja tilanteeseen halutaan puuttua EU:ssa direktiivillä — suomalaisesta maasta löytyy poikkeuksellisia ominaisuuksia

Jalkojemme alla tapahtuu, eikä pelkästään hyvää.

On arvioitu, että maaperän kunnon heikentyminen maksaa unionin alueella miljardeja euroja vuodessa. Huonokuntoinen maaperä on myös päästölähde.

60–70 prosenttia EU:n maaperästä ei ole terveessä kunnossa, maaperästrategiassa esitetään. Tuo maa ei siis esimerkiksi tuota kunnollista satoa tai suojaa pohjavesivarantoja.

Kyse on myös ympäristön köyhtymisestä: Maaperässä piilee neljännes luonnon monimuotoisuudesta

EU-komissio valmistelee parhaillaan maaperän terveyttä koskevaa direktiiviehdotusta (Soil Health Law).

Ehdotus on tarkoitus julkistaa heinäkuun alussa.

Tavoitteena on, että vuoteen 2050 mennessä kaikki unionin maaperän ekosysteemit ovat terveitä ja entistä kestävämpiä.

Suomi pitää visiota hyvänä.

Maaperää koskevissa toimissa on kuitenkin kiinnitettävä huomiota jäsenvaltioiden erilaisiin olosuhteisiin, toteaa Outi Honkatukia ympäristöministeriöstä.

Suomi suhtautuu varauksellisesti mahdollisesti oikeudellisesti sitoviin kynnysarvoihin, jotka eivät ota huomioon jäsenmaiden eroja.

Tietoa Suomen maaperästä aihetta varten on koottu MaaTieto-selvityksen avulla. Sen tuloksia hyödynnetään Suomen ja jäsenmaiden välisissä neuvotteluissa.

Suomen maaperässä on poikkeuksellisen runsaasti hiiltä. Siitä valtaosa löytyy turvemailta.

Suomen peltomaassa hiilen määrä on huvennut vuosina 1974–2018 keskimäärin 0,4 prosenttia vuodessa. Suurinta hiilen määrän lasku on turvemailla.

Meiltä löytyvät myös Euroopan laajimmat happamat sulfaattimaat. Alan ihmisten kesken sitä kutsutaan myös myös ”maailman ikävimmäksi maalajiksi”, mainitsee erikoistutkija Timo Tarvainen Geologian tutkimuskeskuksesta.

Happamat sulfaattimaamme ovat perua ajalta, jolloin Itämeren tilalla oli suolaisempi ja laajempi Litorinameri. Happamia sulfaattimaita löytyy Suomen rannikkoseuduilta alueilta, joita meri tuhansia vuosia sitten peitti.

Jos pohjaveden pinta laskee happaman sulfidikerroksen alapuolelle, pääsevät rikkiyhdisteet hapettumaan ja muodostuu rikkihappoa. Hapan metallipitoinen vesi voi aiheuttaa ongelmia paitsi vesistöissä, myös maa- ja metsätaloudessa.

Sen sijaan pintamaamme nikkelipitoisuus on pieni verrattuna esimerkiksi Italiaan.

Peltomaiden fosforipitoisuuksien kasvun on havaittu Suomessa turvemaiden ulkopuolella pysähtyneen. Arkistokuva. Kuva: Jussi Knaapi

Haasteena on myös vertailukelpoisen tutkimustiedon puute.

"Terveen maaperänkin” käsitteelle on eri tutkijoilla erilaisia kriteerejä, kertoo erikoissuunnittelija Teija Haavisto Suomen ympäristökeskuksesta.

Maaperästrategian yhteydessä maaperän katsotaan olevan terve, kun se on hyvässä kemiallisessa, biologisessa ja fysikaalisessa kunnossa.

Maa pystyy tuottamaan esimerkiksi satoa ja se voi imeä, suodattaa sekä varastoida vettä.

Terve maa pystyy myös toimimaan hiilivarastona ja luomaan perustan monimuotoisille luonnonympäristöille.

Yhteisesti sovittuja kriteerejä terveelle maaperälle ei toistaiseksi kuitenkaan ole.

Suomestakin olisi vielä paljon selvitettävää: Vielä ei esimerkiksi tiedetä, millaisessa kunnossa peltomaamme mikrobisto on.

Yksi maaperän kuntoa heikentävä tekijä on eroosio. Eroosio on suurimmillaan sateisina syksyinä ja ensimmäisten talvikuukausien aikana.

Vuonna 2019 koko maan peltojen keskimääräiseksi eroosioksi saatiin 430 kiloa hehtaarilta vuodessa. Peltolohkojen vaihtelu on kuitenkin suurta.

Maatalous- ja ympäristöohjelmien vaikutusta peltojen vesieroosioon seurataan nykyisin Luonnonvarakeskuksessa tarkemmalla eroosiomallilla, johon liittyvää seurantaa tullaan tekemään ensi vuonna.