Tanskan ”vuoristoviljelijä”: luomutuotanto ei ole kestävää

Tanskan korkein kohta sijaitsee Jyllannissa Ejer Bavnehøjssa, noin 171 metriä merenpinnasta. Siellä sijaitsee Karen ja Holger Hedelund Poulsenin maatila Ejer Møllegård.

Pariskunta osti viidentoista hehtaarin kokoisen maatilan 50 vuotta sitten. Heistä tuli Tanskan ”vuoristoviljelijöitä” 17 lehmän ja 15 hehtaarin tilallaan.

Nyt isossa kivinavetassa ja laitumilla ammuu kymmenkertainen määrä karjaa: jerseyrotuisia lehmiä, hiehoja ja vasikoita. Kaikesta pitää huolta Holger, 73, yhden työntekijän ja harjoittelijan kanssa. Vaimo Karen on eläkkeellä opettajan työstä.

Enää Hedelund ei aio laajentaa tilaansa. Hän on keskittynyt kasvattamaan rehuomavaraisuutta, joka on nyt 80 prosenttia.

Ensimmäisten joukossa Tanskassa hän alkoi tuottaa maissia karkearehuksi karjalle, ja lisäksi hän kasvattaa rapsia ja härkäpapua. Jonkin verran valkuaista hän joutuu ostamaan sekoitettavaksi viljaan.

Ejer Møllegårdin karja on jerseyrotuista. Jerseymaidosta maksetaan nyt 67 eurosenttiä litralta. Jerseylehmien maidossa on rasvaa 6 prosenttia ja valkuaista 4,3 prosenttia. Kuva: Riitta Mustonen

Tanska on tunnettu vahvana luomumaana, mutta Hedelund ei lämpene luomulle. Hänen mielestään luomu ei ole kestävä tuotantotapa kolmesta syystä.

”Luomun avulla ei voi tuottaa tarpeeksi ruokaa maailman kasvavalle väestölle. Toiseksi luomu tarvitsee niin paljon maata, että biodiversiteetille ei jää tarpeeksi tilaa. Kolmanneksi luomuviljely vaatii paljon eläimiä, erityisesti karjaa, että saadaan lantaa, ja nautakarja ei ole yhteiskunnassa enää tervetullutta. Ihmisille joutuu koko ajan selittämään, miksi karjaa tarvitaan.”

Hedelund heittääkin, että muutaman vuoden päästä luomuvegaani näkee nälkää.

”En väitä, että pitäisi syödä enemmän lihaa, mutta täytyy olla tasapaino eläinten ja maankäytön välillä. Tärkeintä on monimuotoisuus, ja se on luomun vastakohta, koska molemmat tarvitsevat paljon maata ja pinta-alaa on rajallisesti. Tanskassa luomuala ei kasva enää.”

Ejer Møllegardin tilan päärakennus on tehty tanskalaiseen tyyliin tiilestä. Kuva: Riitta Mustonen

Ejer Møllegardin navetan takana kulkee polku, jonka varrella on paalu Tanskan korkeimman kukkulan merkkinä. Suomalaisen silmään kukkula ei näytä kummoiselta, mutta se vetää vuosittain jopa kymmenentuhatta ihmistä kävelemään polulle. Kulkiessaan ihmiset voivat ihailla kaunista maisemaa ja laiduntavia eläimiä.

Hedelundia tilan ympärillä parveilevat ihmiset eivät haittaa, mutta se huolettaa, että maatalouteen ei tahdo saada työntekijöitä.

”On melkein mahdoton löytää uutta työntekijää, jos nykyinen lähtee. Työntekijän tulisi mielellään osata sekä tanskaa että englantia, koska hän joutuu käyttämään tietokonetta.”

Hedelund on jo yli 70-vuotias, eivätkä hänen lapsensa aio jatkaa lypsykarjan pitoa. ”Ehkä joku lapsista asuu täällä ja pellot pysyvät viljelyksessä. Joitain laiduntavia eläimiä saattaa olla.”

Holger Hedelund Poulsen hoitaa tilaa yhden työntekijän ja harjoittelijan kanssa. 73-vuotias isäntä ei vielä ole miettinyt eläkkeelle jäämistä. Kuva: Riitta Mustonen

Eniten Hedelundia huolestuttaa hiilivero, jonka Tanskan parlamentti esitteli kesäkuussa. Vuonna 2025 vero olisi sata euroa hiilidioksiditonnia kohti ja se nousisi asteittain vuoteen 2030 asti. Vero koskisi kaikkia fossiilisia polttoaineita mukaan lukien maatalous.

”Jos noin iso vero tulee, se lopettaisi koko maatalouden. Lisäksi hiilijalanjälki nousisi, koska tuotanto siirtyisi muihin maihin, missä päästöt ovat suuremmat.”

Hedelund pelkää, että poliitikot eivät ymmärrä maataloutta. ”Olen kutsunut heitä tilalleni, mutten ole saanut vastauksia. Meillä on vasemmistohallitus, jonka mielestä ihanne olisi avoin museomainen luomumaatalous.”

Lue myös:

Yksi Tanskan suurimmista maitotiloista hakeutui konkurssiin

Maitotilojen määrä väheni viime vuonna kahdeksan prosenttia, tuotantomäärä neljä prosenttia, luomutuotanto kasvoi