Maatalousopintojen pariin päätyy, jos on menettänyt sydämensä isoille koneille. Näin kävi turkulaiselle Kia Kantoselle.
Yhtä lailla alalle voi hakeutua pankkiiri, joka haluaa edistää maatalouden kehitystä innovaation ja tutkimuksen kautta. Tämä polku johti Nirma Abegsinghen Sri Lankasta Suomeen.
Kantonen ja Abegsinghe opiskelevat Hämeen ammattikorkeakoulussa. Sen ja Hämeen ammatti-instituutin maatalousalan opetus annetaan Mustialan kampuksella Tammelassa.
AMK-agrologin opinnot vievät neljä vuotta. Niistä Kantosella on takana kolme ja Abegsinghellä yksi.
Agrologiopiskelijoita on Suomesta nelisensataa, kertoo koulutuspäällikkö Emma Nylund. Lisäksi on noin 150 ulkomaalaista opiskelijaa eri puolilta maailmaa.
Noin kolmanneksella maaseutuelinkeinojen koulutusohjelmassa opiskelevilla on maatilatausta.
”Kasvava joukko opiskelijoita on lähtöisin esimerkiksi Helsingistä.”
”Huomasin, että maatalouspuolella oli hauskempaa.”
Kantonen ei ole kotoisin maatilalta. Kiinnostus alaan heräsi pieneläinhoitajan opintoja tehdessä. Niihin kuului jakso, jonka aikana tutustuttiin tuotantoeläimiin ja maatalouskoneisiin.
”Vaihdoin lennosta alaa pieneläinhoitolinjalta maatalouspuolelle. Huomasin, että maatalouspuolella oli hauskempaa. Että työkseen voi ajaa traktorilla”, Kantonen sanoo puoliksi leikillään.
Kantonen on tehnyt kesätöitä varaosamyyjänä ja samoissa hommissa kuluu tämäkin kesä. Toiveena on, että valmistumisen jälkeen hän voisi jatkaa alalla mutta myös tehtävät valvontapuolella kiinnostavat.
”Minua kiinnostaa erityisesti maatalouden tutkimuspuoli.”
Abeysinghe kertoo valinneensa Hämeen ammattikorkeakoulun, koska se tunnetaan vahvasta maatalouskoulutuksestaan ja käytännön harjoittelusta.
”Haluan valmistua täältä vahvan akateemisen ja käytännön koulutuksen saaneena. Tavoitteeni on jatkaa opintojani maisteriksi ja mahdollisesti tohtoriksi saakka.”
”Minua kiinnostaa erityisesti maatalouden tutkimuspuoli.”
Abeysinghe on kotimaassaan suorittanut maataloustieteiden alemman korkeakoulututkinnon. Hänellä on myös ylempi korkeakoulututkinto liiketaloudessa ja diplomi pankkitoiminnasta ja rahoituksesta.
”Työskentelin ammatikseni pankkiirina Sri Lankassa ja myöhemmin maatalousbisneksen konsulttina.”
Mustialan vahvuus on, että opetusta annetaan luokkahuoneiden lisäksi aidossa maatilaympäristössä. Koulutilan pellot ja lypsykarja ovat luomussa.
Jos luokkahuoneessa aletaan pohtia jotain käytännön ongelmaa, on helppo lähteä ulos navettaan tai pellon reunalle katsomaan, mitä asia on käytännössä.
Yhden robotin 10 vuotta vanhassa pihatossa on lehmiä 70–80 ja nuorkarja päälle, kertoo 30 vuotta karjamestarina koulutilalla työskennellyt Simo Pärssinen.
Rotujen kirjo on laaja, on muunmuassa ayrshirejä, holsteinia, kaikkia kolmea suomenkarjan rotua sekä jerseytä.
Opiskelijat ja lehmät ovat Pärssisen mukaan parasta hänen työssään. Hän haluaa innostaa nuoria ja auttaa heitä kehittämään omaa karjasilmäänsä.
Kuten millä tahansa maatilalla, myös Mustialassa maidon tuottajahinta ja maataloustuet ovat tärkeitä tulonlähteitä. Merkitys korostuu, sillä opetuksen rahoitusta leikataan jatkuvasti.
Kasvituotannon lehtori Erkki Vihonen nostaa esiin, että koulutilaa pitäisi pystyä kehittämään ja investoinneille on tarvetta.
”On oltava kehityksen kärjessä”, Vihonen sanoo. Samalla hän painottaa, että pitää mahdollisuuksien mukaan olla vanhaa ja uutta teknologiaa rinta rinnan, jotta opiskelijat saavat realistisen käsityksen maatilojen arjesta.
Uusinta teknologiaa ei välttämättä tarvitse koulutilalle hankkia, kun yhteistyö yritysten kanssa toimii. Esimerkiksi toukokuun puolivälissä laitumelle lasku -tilaisuudessa Hankkija esitteli Agxeedin autonomista robottitraktoria.
Yritysyhteistyö onkin tärkeä osa opiskelua, Nylund kertoo. Opiskelijoiden kanssa tehdään yritysvierailuja ja asiantuntijat käyvät luennoimassa. Lisäksi opiskelijat ratkaisevat yritysten toimeksiantoja monialaisissa tiimeissä.
Lisäksi yrityksille myydään koitoimintaa pelloilla. On selvitetty muun muassa nurmilajikkeiden talvenkestävyyttä, Nylund ja Vihonen kertovat.
