Alpo Erkheikki esitteli syyskuussa ummikkojen ja hiehojen laiduntamaa peltoa, jolla vesi lainehti toukokuussa. Tulvan aiheuttamien kasvustovahinkojen vuoksi ensimmäinen säilörehusato jäi kehnoksi Kuva: Arto Takalampi
Torniojoen tulva peittää maitotilan pellot kaksi kertaa vuodessa – viime keväänä pahin tilanne sitten vuoden 1968
Yli 50 vuoteen kovin tulva Ylitorniolla peitti keväällä pitkään peltoja, mikä hidasti nurmien kasvuunlähtöä, myöhensi kylvöjä ja nipisti osaa sadosta. Syksyllä sateet liottivat satoa ja pehmensivät maan. Ylitorniolaisella Erkheikin tilalla saatiin kuitenkin korjattua riittävästi rehua talven varalle.TilaajalleYlitornio
Erkheikin tilalla on noin 20 emolehmää, joiden laitumelle asti tulva toukokuussa nousi. Kuva: Elisa ErkheikkiSamaan aikaan lumien sulamisen kanssa Tornionjoen yläjuoksulle osunut erittäin voimakas saderintama sai joen tulvimaan toukokuussa rajuimmin sitten vuoden 1968.
Ilmakuvasta näkyy, millaista jälkeä se sai aikaan. Esimerkiksi Ylitornion Kuivakankaalla aivan Aavasaksan pohjoispuolella veden alla oli paljon peltoja, alempana olevia rakennuksia, ja tulva myös katkoi teitä.
Ylitorniolainen maidontuottaja Alpo Erkheikki havainnollisti tilanteen syyskuun loppupuolella seisomalla laitumella, joka oli keväällä pitkään veden alla.
”Vettä tuli laajalta alueelta ja vaikka joen reunaa on pengerretty vedentulon estämiseksi, sitä tuli nopeasti voimalla penkereen yli ja tämä alue täyttyi vedestä muutamassa tunnissa”, hän näyttää.
Torstaina 18. toukokuuta vesi alkoi nousta kohti tilan nurmi- ja viljasäilörehusiiloja. Erkheikin tekemät tulvasuojat muovista ja hiekasta osoittautuivat pian liian kevyiksi ja valli alkoi sortumaan veden voimasta.
”Sitä pitikin vielä vahvistaa. Sunnuntaina toin kauhalla viimeiset kuormat hiekkaa eikä vesi päässyt nousemaan siiloihin”, hän sanoo tyytyväisenä.
”Toiveena olisikin, että rantaan saataisiin jatkossa tälle kohtaan kunnolliset penkereet ja sulut.”
”70 prosenttia tilan peltopinta-alasta ainakin kävi veden alla keväällä.” Alpo Erkheikki
Erkheikki arvioi, että 70 prosenttia tilan peltopinta-alasta ainakin kävi veden alla keväällä. Kun pääosa pelloista on nurmella, niillä pidempään seisonut vesi pääsi vioittamaan osaa kasvustoista harventamalla niitä.
Tulvan jäljiltä nurmia oli osittain paikattava täydennyskylvämällä ja peltoja oli muutenkin siistittävä tulvan tuomasta roskasta. Nurmilta saatiinkin hänen mukaansa kehno ensimmäinen säilörehusato.
”Syyssato sen sijaan oli hyvä ja korjasi tilannetta, joten rehua on talveksi riittävästi. Kolmatta satoa täällä ei kannata tehdä, sillä se vaatisi kovemman lannoituksen ja syksyt ovat sen verran märkiä, ettei esikuivatuskaan onnistu”, hän sanoo.
Tilalla on viljelyssä myös ohraa karjan väkirehuksi. Sen Erkheikki pääsi kylvämään veden vaivaamille pelloilla pari viikkoa normaalia myöhemmin, osan vielä myöhemmin. Kaikkea suunnittelemaansa vilja-alaa hän ei saanut keväällä edes kylvettyä ja sen hän laittoikin myöhemmin nurmelle.
”Tulvavesi pääsi pelloilta takaisin jokeen hitaasti, kun pieni rumpu ei ehtinyt vetää vettä riittävän nopeasti. Se viivytti peltojen kuivumista”, hän havainnollistaa.
Kevään sateiden ja tulvan jälkeen olikin sitten satamatonta kesäkuun alusta puolitoista kuukautta. Kuivuus jätti jälkensä satoon harvana kasvustona.
Viljansa Erkheikki säilöö kokoviljasäilörehuna laakasiiloissa. Hänen mukaansa se on heillä ainoa järkevä tapa toimia, koska tuleentumista joutuisi odottamaan pitkään. Silloin samoille apajille tulevat myös kurjet jopa 500–600 linnun parvina ja jyräävät kasvuston täysin maahan syömättömiä tähkiä myöten.
”Vaikka nyt syksyllä jäi märkyyden vuoksi vielä pieni ala korjaamatta, vilja riittää. Edellisvuonna tuli aivan huippusato, viiden tonnin paikkeilla, joten siitä jäi vielä tulevaksikin talveksi”, hän sanoo.
Puintia hankaloitti lisäksi, että kerääjäkasvina ollut raiheinä kasvoi hyvin, samoin kuin juolavehnä torjunnasta huolimatta. Molemmat puskivat laihosta läpi ja osin lakoonnuttivat viljaa.
Tornionjoen keväinen tulvan laajuus näkyy hyvin ilmakuvassa. Ylempänä punaisella ympyröitynä pelto, jolla Erkheikin tilan lehmät laidunsivat tänä syksynä ja alemmassa ympyrässä Alpo Erkheikin tekemä tulvasuojaus eli muovista ja hiekasta korotettu valli, joka esti veden pääsyn vilja- ja nurmirehusiiloihin. Takaoikealla kohoaa Aavasaksa. Kuva Juha Hasa Kuva: Juha HasaRiitta ja Alpo Erkheikillä on maitotilallaan 40 lehmää perinteisessä parsinavetassa, nuorta karjaa kolmisenkymmentä päätä ja sen lisäksi noin 20 emolehmää. Tilalla on investoitu viime vuosina pääasiassa metsätalouteen.
Lehmät laiduntavat päivisin pitkälle syksyyn, mutta tänä syksynä ne otettiin sisälle tavallista aikaisemmin märkyyden vuoksi. Hiehot ja ummikot laiduntavat sen sijaan myöhempään.
Laidunnuskin päästiin aloittamaan päättyvänä laidunkautena tulvan vuoksi normaalia myöhemmin eli kesäkuun 12. päivä.
- Osaston luetuimmat
