Kotimaisia humalalajikkeita joutuu vielä odottamaan, mutta tulossa on!

Pienpanimoita on Suomi väärällään, ja moni niistä haluaisi maustaa kotimaisesta maltaasta tehdyn oluensa suomalaisella humalalla. Kotoisia humalalajikkeita ei kuitenkaan ole tarjolla.

Lähivuosina asia korjaantuu. Luonnonvarakeskuksessa (Luke) on meneillään humalatutkimus, jonka tavoitteena on saada markkinoille 5‒7 uutta suomalaista lajiketta.

Merja Hartikainen esitteli Luke Piikkiön koeviljelmää viljelijöille ja muille asiasta kiiinnostuneille maanantaina. Kuva: Carolina Husu

Humalalla on Suomessa pitkät perinteet, sillä maatiaishumalaa on viljelty keskiajalta lähtien. Niinpä Luke turvautui kansalaisten apuun, kun sopivia kasvikantoja ryhdyttiin etsimään.

Vuonna 2017 Luke julkaisi yhdessä kasvigeenivaraohjelman kanssa kuulutuksen, jossa suomalaisilta pyydettiin tietoa vähintään 50 vuotta vanhoista humalakannoista. Vastauksia tuli 1400, ja moneen kasviin liittyi kiinnostava tarina.

Tuhat humalakantaa pääsi tarkempiin tutkimuksiin. Niistä selvitettiin perimä sekä kemialliset ominaisuudet. Lopulta jatkoon valittiin 21 kantaa.

Nyt näitä valittuja koeviljellään muun muassa Kaarinassa Luke Piikkiön toimipaikassa. Parhaiten pärjäävät pääsevät aikanaan taimistojen lisättäviksi ja taimimyyntiin.

Piikkiöön syksyllä 2020 istutettu humalatarha on komea näky. 8-metristen vankkojen tolppien varaan on viritetty vaijerit, joita kohti köynnökset kurottelevat. Kasvuston korkeus on kuusi metriä.

Versojen tuentaan on käytetty sisalnarua, joka on osoittautunut hiukan liian heikoksi, tutkija Antti Laine kertoo. Kenttä sijaitsee tuulisessa paikassa, eikä naru tahdo kestää tuulen riepotusta.

Kasvien tyvellä on hakekate, jonka Laine nyt jättäisi pois, jos perustaisi uutta tarhaa.

Kastelu hoidetaan hakkeen päällä kulkevan runkolinjan ja siitä lähtevien kasteluputkien avulla. Vettä tarvitaan, sillä hurjimmillaan humala kasvaa 40 senttiä viikossa.

Humala on monivuotinen kasvi, jonka maanpäälliset osat lakastuvat syksyllä, tutkija Saara Tuohimetsä kertoo.

Kasvin ”aikuistumiseen” kuluu hänen mukaansa 3‒5 vuotta. Vasta sen jälkeen se alkaa tuottaa täyttä satoa.

Piikkiössä kaikki lannoituksesta sadonkorjuuseen on vielä opettelua. Viime vuonna köynnökset laskettiin naruineen alas lokakuussa. Sato eli humalan kävyt poimittiin käsin.

”Se oli hidasta hommaa”, Tuohimetsä kertoo. ”Yhden kasvin nyppimiseen meni ainakin tunti.”

Humalan käpyjen kypsyysasteen määritteleminen ei ole helppoa. Kuva: Carolina Husu

Käpyjen oikean kypsyysasteen määrittäminen on taitolaji, tutkija Juha-Matti Pihlava kertoo. ”Maltti on valttia. Jos ollaan liian hätäisiä, käpyjen aromiyhdisteet eivät vielä ole kehittyneet riittävästi.”

Juuri aromiaineet ovat oluen maustamisessa se kaikkein tärkein juttu.

Pihlava kertoo, että käpyjen kypsyyttä tutkitaan ensin hypistelemällä. ”Niissä pitäisi olla paperimainen rapina.”

Sitten käpyä hierretään ja haistellaan. ”Maistella ei kannata. Käpy on hirvittävän makuinen.” Aromit pääsevät oikeuksiinsa vasta jatkokäsittelyssä.

Lue myös:

Luonnonvarakeskuksessa etsitään parhaita kotimaisia humalakantoja viljelijöiden ja oluenpanijoiden käyttöön

Testauta humalasi: Onko pihan vanha kasvusto perimältään ainutlaatuinen ja miten se sopisi oluen tekoon?

Malmgårdin kartano aikoo alkaa viljellä humalaa