Mansikoiden hintasota käy kuumana Keski-Euroopassa – myös korkean palkkatason maat voivat pärjätä

Saksassa talouselämä odottaa paljon uudelta oikeistovetoiselta hallitukselta. Maataloudessa erityisesti sesonkituotteiden viljelyyn keskittyneillä tiloilla tunnelmat sitä vastoin ovat synkät.

Minimituntipalkkaa ollaan nostamassa ensi vuonna vajaasta 13 eurosta 15 euroon. Se on myrkkyä muiden muassa mansikkatiloille, joiden kilpailuasema halpatuontia vastaan on kohonneiden kustannusten vuoksi heikentynyt vuosi vuodelta.

Vielä vuonna 2014 kotimainen mansikkakilo maksoi Saksassa keskimäärin 3,60 euroa. Viime vuonna keskihinta oli kivunnut jo 6,70 euroon.

Se tarkoittaa yli 80 prosentin nousua, joka jatkuu. Tilojen kannattavuutta hintaralli ei ole parantanut.

Mansikkatilojen määrä laskee koko ajan ja tuotantoala on kymmenessä vuodessa supistunut noin 30 prosenttia. Myös se nostaa kotimaisen mansikan hintaa.

Suomen vuotuinen mansikkatuotanto on viime vuosina vaihdellut 12 000 tonnista 15 000 tonnin, mikä on noin kymmenesosa esimerkiksi Saksan vuosituotannosta. Kuva: Kai Tirkkonen

Espanjasta, Alankomaista ja Puolasta tulevan tuontimansikan hinta on keskimäärin noin 25 prosenttia halvempaa. Viime vuonna yli 40 prosenttia saksalaisten kuluttamista mansikoista tuotiin ulkomailta. Maan omasta noin 120 000 tonnin tuotannosta vajaat 80 000 tonnia tuli avomaalta ja reilut 40 000 tonnia kasvihuoneista tai kasvutunneleista.

Myös ilmastonmuutoksen myötä muuttuvat kasvuolosuhteet rassaavat keskieurooppalaisia mansikanviljelijöitä. Saksassa keskeisin kustannuksia nostava tekijä on palkkataso.

Enno Glanz, yksi pohjoisen Saksan suurista mansikan tuottajista muistuttaa Der Spiegel viikkolehden haastattelussa, että minimituntipalkan nosto nykyisestä 12,82 eurosta 15 euroon tarkoittaa 17 prosentin nousua. Vuodesta 2015, jolloin minimipalkka otettiin Saksassa käyttöön, maatalouden sesonkityöntekijöiden palkat ovat nousseet 76 prosenttia.

Saksan minimipalkka on Luxemburgin, Irlannin ja Hollannin jälkeen EU:n neljänneksi korkein. Espanjassa, joka on Euroopan suurin mansikan tuottaja ja Saksan tärkein tuontimaa, minimipalkka on alle yhdeksän euroa. Myös Italiasta tuodaan paljon mansikoita Saksaan.

”Italiassa ei ole minimipalkkaa lainkaan”, Glanz muistuttaa.

Saksan mansikkatilat ovat jo vuosikymmenten ajan olleet riippuvaisia puolalaisista sesonkityöntekijöistä.  Kuva: Rothermel

Hän kauppaa suurimman osan tuotannostaan suoramyyntinä ja pärjää vielä, koska kuluttajat ovat valmiita maksamaan kotimaisesta korkeampaa hintaa.

Glanzin mukaan kipuraja on kymmenessä eurossa. Jos on pakko mennä sen yli, ja pian on, kuluttaja hakee halvemmat tuontimansikat marketeista.

Saksalaiset markkina-asiantuntijat arvioivat, että 15 euron minimipalkka voi pahimmassa tapauksessa nostaa kotimaisen mansikan hintaa jopa 30 prosenttia. Henkilöstön osuus mansikkatilan kustannuksista on kaksi kolmasosaa.

Eurooppalaisessa hintasodassa on kustannusten lisäksi kysymys myös tuottavuudesta.

Espanja, joka on yli 300 000 tonnin vuosituotannolla maailman kuudenneksi suurin, pärjää eurooppalaisessa kilpailussa nimenomaan matalilla kustannuksilla. 98 prosenttia Espanjan tuotannosta tulee Andalusian Huelvasta.

Alankomaissa taas maksetaan jo nyt yli 14 euron minimipalkkaa, joka on korkeampi kuin Saksassa. Siitä huolimatta saksalaiset kaupat tarjoavat hollantilaista tuontimansikkaa halvemmalla kuin kotimaista.

Suurin osa Alankomaiden mansikoista tuotetaan automatisoiduissa kasvihuoneissa. Myös logistiikan tehokkuudessa hollantilaiset ovat ylivoimaisia useimpiin eurooppalaisiin kilpailijoihin verrattuna.