Korkea hehtaarisato kannustaa maissin viljelyyn − kuiva-ainesato voi olla jopa nelinkertainen nurmeen verrattuna

Maissi on yksi maailman tärkeimmistä viljelykasveista ja sitä käytetään yleisesti nautakarjan karkearehuna. Myös kotimaassa kiinnostus rehumaissin viljelyyn on kasvanut, vaikka maissi on meillä viljelyalueensa pohjoisrajalla.

Pinta-aloiltaan maissi on Suomessa vielä marginaalinen kasvi, mutta prosentuaalisesti ala on ollut kovassa kasvussa viime vuosina.

Maissin viljelyä, ympäristövaikutuksia ja käyttöä nautojen ruokinnassa on tutkittu Helsingin yliopiston ja Luonnonvarakeskuksen hankkeessa. Tuloksia kerrottiin Maataloustieteen päivillä kesäkuussa.

Säilörehumaissin keskeisin etu on se, että sen hehtaarikohtainen kuiva-ainesato on noin 2–4-kertainen verrattuna säilörehunurmeen, mikä voi tehostaa peltoalan käyttöä, kertoo väitöskirjatutkija Anniina Liimatainen Helsingin yliopistosta.

Toisaalta yksivuotisen maissin viljelyyn voi liittyä haitallisia ympäristövaikutuksia, joita aiheuttaa muun muassa pellon vuosittain toistuva muokkaus.

Viljelykokeiden tulosten perusteella maissikasvusto kannattaa korjata mahdollisimman myöhään syksyllä ja mieluiten jauhotuleentumisvaiheessa, mutta viimeistään pian ensimmäisten yöpakkasten jälkeen.

Kokeissa käytettyjen lajikkeiden väleillä ei havaittu juuri lainkaan eroja.

Lannoituskokeessa ei havaittu sato- tai laatueroja eri lannoitustasojen väleillä. Tämän vuoksi maissin suositeltava typpilannoitusmäärä Suomessa on todennäköisemmin 100 kiloa typpeä hehtaarille kuin 150 kiloa.

Maissi tarvitsee typpeä pitkän kasvukauden, jolloin lanta ja hitaasti liukenevat orgaaniset lannoitteet sopivat sille hyvin.

Katekalvon käyttö lisäsi satoa noin kolmella tonnilla kuiva-ainetta hehtaarilta, sillä kalvon alle kylvetty kasvusto kehittyi nopeammin verrattuna ilman kalvoa kylvettyyn kasvustoon. Sadon laatuun katekalvo vaikutti vain vähäisesti. Tulosten perusteella katekalvon käyttö on kannattavaa sadon määrän kannalta.

Helsingin Viikissä vuosina 2019 ja 2020 tehtyjä viljelykokeita haittasivat kaksijalkaiset tuholaiset. Loppukesästä tähkiä alkoi lähteä kaupunkilaisten mukaan, Liimatainen kertoo.

Alustavien tulosten perusteella säilörehumaissin tuotannon hiilijalanjälki kenttäkoetasolla oli säilörehunurmea pienempi.

Ero johtui siitä, että maissin hehtaarikohtainen typpilannoitus oli vähäisempää ja maissin hehtaarisato oli huomattavasti runsaampi verrattuna nurmeen.

Kokoviljasäilörehun hiilijalanjälki oli puolestaan liki yhtä suuri verrattuna säilörehumaissiin.

Katekalvon alle kylvetyn maissin hiilijalanjälki ei juuri poikennut ilman katekalvoa kylvetyn maissin hiilijalanjäljestä, sillä katekalvon aiheuttama sadonlisäys kompensoi kalvon valmistuksesta johtuvia päästöjä.

Maissia ja nurmea sisältävän viljelykierron hiilitase oli positiivinen eli peltoon sitoutui hiiltä, mutta hiilensidonnan määrä riippui paljon maissin satotasosta.

Lue myös:

Maissista tuli pohjoispohjalaisen maitotilan perusrehua

Tätä kasvustoa eivät hanhet syö, eikä ukkosmyrsky hetkauta – maissi on itärajan hanhialueella turvallinen valinta rehukasviksi