Porsaan immunokastraatio ei vaikuta lihansyöjän mieskuntoon – "Vaikka rokotetta söisi, se hajoaisi vatsalaukussa"

Lihasioiksi kasvatettavia karjuporsaita kastroidaan, jotta lihaan ei muodostuisi karjunhajua.

Perinteiselle kirurgiselle kastraatiolle, eli kivesten leikkaamiselle, on noussut uudeksi vaihtoehdoksi immunokastraatio.

Menetelmässä porsaille annetaan rokote, joka hillitsee sian omaa hormonituotantoa.

Etuna kirurgiseen menetelmään verrattuna on kivuttomuus.

Immunokastraatio saattaa herättää kielteisen mielikuvan hormonilihasta, mutta käsitys on väärä, painottaa eläinlääketieteen dosentti Claudio Oliviero Helsingin yliopistolta.

"Kyseessä ei ole hormoni, vaan nimenomaan rokote. Varoaika lihan syömiselle on rokotteissa 0 päivää. Rokotteen sisältämä antigeeni on proteiini, lihaan ei jää jäämiä. Vaikka rokotetta söisi, se hajoaisi vatsalaukussa kuten kaikki proteiinit."

Ainoa riski muodostuisi rokotteen antajalle, jos hän pistäisi itseään vahingossa.

Rokote hillitsee elimistössä GnRH-hormonin tuotantoa. GnRH-hormoni säätelee kahden muun hormonin, FSH:n ja LH:n tuotantoa, ja nämä vastaavat puolestaan urosten sukupuolihormonien testosteronin ja androstenonin tuotannosta kiveksissä.

Karjun hajuun vaikuttaa etenkin androstenoni.

GnRH-hormoni on eri nisäkäslajeilla varsin samankaltainen, joten rokotteen vaikutus ihmisellä saattaisi olla sama kuin sialla, vaikkakin ohimenevä.

Vahinkojen välttämiseksi immunokastraatiorokote annetaan porsaille turvaruiskulla.

"Neula on suojattu. Se ulottuu kudokseen vain jos aktivoidaan kaksi mekanismia samanaikaisesti. On todella epätodennäköistä, että näin kävisi vahingossa."

Olivieron mukaan immunokastraatiosta on jo vuosien kokemus ulkomailla, muun muassa Australiassa, Uudessa-Seelannissa ja Brasiliassa. EU:ssa menetelmä on yleistynyt eniten Belgiassa.

Suomessakin menetelmää on tutkittu FINCAS-tutkimushankeessa

Muita vaikutuksia lihaan kuin karjun hajun häviäminen ei ole havaittu.

Joissakin tutkimuksissa on saatu viitteitä siitä, että rokotteella kastroidut karjut kasvaisivat nopeammin ja söisivät vähemmän rehua kuin muut siat. Siksi niitä kannattaisi ruokkia ja kasvattaa omalla osastollaan, Oliviero mainitsee.

Immunokastraation suurin käytännön vaikeus lienee sen kaksivaiheisuudessa. Suomessa se tarkottaisi yleensä, että rokotusvastuu jakautuisi kahdelle eri kasvattajalle. Pienissä sikaloissa ja yhdistelmäsikaloissa rokotteen käyttö olisi helpompaa.