Vuokratilan farmari löysi omat vahvuutensa – ”Kun tila pyörii yhden naisen ja traktorin varassa, työssä on pakko olla monitaituri”

Suomussalmelaisella maitotilalla varttuneella Laura Parmaisella, 32, on aina ollut juureva asenne maatalouteen.

"Rummutan monialaisuuden puolesta, joten hain ammattikorkeakoulun agrologiopintojen jälkeen tartuntapintaa palkkatöistä. Lomitin, toimin vastaavana karjanhoitajana ja hankin kokemuspohjaa jopa Osuuskunta ItäMaidon tuotantoneuvojana”, Parmainen taustoittaa.

Vaikka säännöllisessä palkkanauhassa oli etunsa, Parmaisen tähtäimessä oli tilanpito.

"Etsin ensisijaisesti vuokratilaa, sillä halusin aloittaa tuotannon mahdollisimman mutkattomasti ja keveämmällä velkakuormalla. Unelma maatalousyrittäjyydestä kävi toteen vuonna 2016, kun allekirjoitin kymmenen vuoden vuokrasopimuksen täydessä tuotannossa olevasta lypsykarjatilasta. Entinen yrittäjä joutui luopumaan tilanpidosta henkilökohtaisista syistä, joten yrittäjyys vaihtui niin sanotusti läpsystä.”

Reilun neljänkymmenen lypsävän tila oli Parmaiselle ennestään tuttu, joten toiminnan jatkaminen sujui mallikkaasti.

"Ostamalla karjan sekä vuokraamalla navetan, pellot ja osan koneista, pääsin heti alkuun. Myökään suunnitelmien kohdalla en jarrutellut. Ajatus oli heti alussa ajaa tuotanto täyteen ja tehdä parasta mahdollista tulosta. Tavoitteen saavuttamiseksi nostin lypsävien määrää viidellätoista. Valitettavasti viime vuonna jouduin sopimusmäärän takia poistamaan karjasta lähes viidesosan, joten lehmämäärän osalta olen tällä hetkellä lähellä lähtötilannetta.”

Parmainen arvostaa verkostoitumista ja hyviä yhteistyökumppaneita.Konehommissa vakituista aputassun virkaa hoitaa Lyyti-koira. Kuva: Anne Anttila

Parmaisella on ollut koko ajan selvät sävelet toimintaa ajatellen.

"Menot täytyy suhteuttaa tuloihin ja muutokset tehdään karjan hyvinvointi edellä. Navettaan on tehty tarvittavat päivitykset, eläimet on ryhmitelty ja koko karja laiduntaa. Mitään ei tehdä tekemisen ilosta, vaan tarpeesta tuottaa ja tehdä tulosta.”

Vuokratilallisena Parmainen joutuu kuitenkin tarkoin puntaroimaan kehittämiseen liittyvät investoinnit.

"Vuokraamisen etuihin kuuluu pienempi alkupääoman tarve, vähäisemmät riskit sekä lopettamisen helppous. Mutta kolikolla on kuitenkin kaksi puolta. Vaikka velkarahaa ei tarvitse sitoa seiniin, liiketoiminnallisesta näkökulmasta katsottuna vuokranavetassa toimiminen jarruttaa kehittämistä. Kokemuksesta voin kuitenkin sanoa, että tilan vuokraaminen on jopa mahdollisuus. Kun takaportin pitää auki, kaikki on mahdollista.”

Vuokraviljelijänä Parmainen sanoo oppineensa paljon uutta.

"Olen löytänyt omat vahvuuteni. Kun tila pyörii yhden naisen ja traktorin varassa, työssä on pakko olla monitaituri. Käytän urakoitsijoita ja puolisokin auttaa omien töidensä ohella, mutta teen paljon itse. Sanoin jo aikoinaan, että haluan tehdä muutakin kuin luoda paskaa.”

Parmainen sanoo opetelleensa vanhempiensa ansiosta ja erityisesti isänsä rohkaisemana konehommat ja jopa pienet korjauksetkin.

"Laaja osaamisalue, kokonaisuuden hallinta sekä hyvät verkostostot ovat farmarin parhaimpia pääomia.”

Loppusuoralla olevat YAMK-tradenomiopinnot ovat antaneet Lauralle uudenlaista syvyyttä myös tilan johtamiseen. ”Pärjäämisen perusedellytys on oman talouden tunteminen. Niinpä teen itse myös kirjanpidon.” Kuva: Anne Anttila

Samalla, kun Parmainen kasvattaa tietotaidollista pääomaansa muun muassa YAMKin tradenomiopinnoissa, Kolmisopen tilalla mietitään jo seuraavaa siirtoa.

"Etsinnässä on oma ja peltojen osalta vähintään sadalleviidellekymmenelle lehmälle soveltuva maatila. Yksinyrittämisessä on etunsa, mutta tulevaisuus rakentuu porukkahenkeen. Meillä on kolmen hengen tiimi ja olisimme valmiita pistämään osaamisemme samaan laariin. Etelään emme lähde, mutta kaikki muut alueet huomioidaan”, Parmainen peräänkuuluttaa.

Yhteistilan etsimiseen on Parmaisen mukaan varattu riittävästi aikaa.

"Aikaikkuna on rajattu kuitenkin kolmeen vuoteen. Muutamaa on käyty katsomassa, mutta myytävät tilat ovat puheisiin nähden todella harvassa. Olemme kuitenkin toiveikkaita, että tila ja meidän tiimi kohtaavat vielä toisensa.”

Lue lisää:

Kauhavalaisella Aspilan tilalla säästetään tekemällä kirjanpito sekä ruokinta- ja viljelysuunnitelmat itse

Yläneellä valmistettu ”kaurakirkkoja” jo 70 vuotta – ”Kilpailu on kovaa Keski-Euroopan isoja ja Itä-Euroopan halpoja kuivurivalmistajia vastaan”