Ei tullut sikalaa, tuli tohtori
”Oletko miettinyt, haluatko investoida tilaan vai itseesi?” Näin kysyi eräs tuttava paimiolaiselta Leena Erälinnalta vuosia sitten. Siitä lähti liikkeelle iso muutos.
Leena Erälinna työskentelee Turun yliopiston Brahea-keskuksessa ja nauttii työstään. Hän on edelleen myös viljelijä. Kuva: Kari SalonenErälinna oli opiskellut ensin maatalouskoulussa ja sitten sairaanhoitajaksi. Perheen ainoana lapsena hän ryhtyi jatkamaan kotitilaa ja teki samalla keikkaa sairaanhoitajana.
Vuonna 1995 tuli EU-jäsenyys ja tietoisuus siitä, että jotain on pakko tehdä. 50 hehtaarin viljatila ei riittäisi.
Tilalle oli jo haettu lupa sikalan perustamiseen, kun se ratkaiseva kysymys esitettiin.
Erälinna päätti, että sikalasuunnitelma saa jäädä. Hän toteuttaisi opiskeluhaaveensa.
Maisterin paperit Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisestä tiedekunnasta olivat kädessä neljässä vuodessa. Lisensiaattityö valmistui vuonna 2009 ja väitöskirja 2013.
Nyt Erälinna työskentelee ruokaprojektien parissa ja viihtyy. Maatila pitää kiinni realiteeteissa: kaikkea ei voi hallita ja kontrolloida. ”Se laajentaa maailmankuvaa ja ymmärrystä.”
Lue ammatinvaihtajan haastattelu perjantain Maaseudun Tulevaisuudesta viikonvaihdesivulta.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat