Tyyni pakkanen lähentelee ylämaannautojen suosikkisäätä, arvioi luomutuottaja

Karjatiloilla on totuttu koviin pakkasiin, eivätkä naudat niistä juuri hätkähdä. Tässä tunnelmia viiden vuoden takaa Matintalon tilalta Rautjärveltä.

Yli 20 asteen pakkanen nipistää omia varpaita talvikengissä, mutta sarvipäitä Matintalon tilalla Rautjärvellä eivät näytä mittarin miinukset haittaavan. Osa ylämaannautalaumasta mutustaa rehua, osa katselee hieman ihmeissään isännän perässä kulkevaa vierasta. Muutama on selvästi hakeutunut kohtaan, johon talvinen aurinko osuu parhaiten.

”Noin ne usein viettävät tällaisina päivinä 'talvipäivän seisausta'. Asettuvat aurinkoiseen kohtaan sulattamaan huurretta turkista”, kertoo lähes 20 vuotta ylämaannautoja kasvattanut Mikko Häyhä.

Laitumen pohja kestää hyvänä ja eläimet siisteinä, kun maa on jäässä, toteaa rautjärveläinen Mikko Häyhä pakkasen hyvistä puolista.  Kuva: Terhi Torikka

Alun perin skotlantilainen nautarotu, alkuperäisnimeltään highland cattle, on tottunut karuihin oloihin ja elää Suomessakin ulkona laitumella ympäri vuoden.

Talvella laitumelle tuodaan säilörehua ruuaksi. Lisäksi maahan levitetään kuvia olkia makuupaikoiksi ja juomakupissa on lämmitin, joka pitää sen sulana säällä kuin säällä.

Häyhä uskoo, että ylämaannaudoille mieluisin sää on noin 10-15 asteen tyyni pakkanen. Kun mittari laskee sitä alemmas, alkaa rehua ja vettä kulua tavanomaista enemmän, muuta haittaa siitäkään ei ole.

”En muista, että 14 vuoden aikana olisi ollut yhtään pakkasesta johtuvaa ongelmaa”, Häyhä totesi vuonna 2021.

Pakkasen etu on myös, että laitumen pohja kestää hyvänä ja eläimet siisteinä, kun maa on jäässä.

Ylämaannaudat ovat erityisen hyvin sopeutuneita erilaisiin sääoloihin, mutta pakkasesta on harvoin haittaa muillekaan aikuisille naudoille. Tärkeintä on sula juomavesi sekä kuiva makuupaikka. Sama pätee lampaisiin, kunhan niitä ei ole aivan vasta keritty.

Nauta ei kestä sitä, ettei se pääse makuulle lepäämään, kertoo märehtijöiden sairauden ja terveydenhoidon apulaisprofessori Heli Simojoki Helsingin yliopistosta.

Myös lypsyrotuiset kestävät pakkasta hyvin, vaikka karva ja rasvakerros ovat ohuemmat.

”Lypsylehmiä lämmittää niiden nopea aineenvaihdunta, joka tuottaa paljon lämpöä. Sama pätee nuoriin lihanautoihin”, Simojoki sanoo.

Pakkanen aiheuttaa Simojoen mukaan tuotantoeläimille selvästi vähemmän ongelmia kuin kuumuus.

Eniten pakkasesta on haittaa juottoikäisille vasikoille, joilla ei ole juuri lihaksia eikä rasvakerrosta.

”Jo + 5 asteessa niiden ravinnon määrää pitäisi lisätä, mutta niin iso lisääminen ei ole mahdollista, ettei kova pakkanen haittaisi.”

Kylmyys voi saada vasikat näkyvästi väristämään lihaksia. Lämpövajeen johdosta niiden kasvu pysähtyy ja ne voivat sairastua herkemmin.

Kylmettymistä voi ehkäistä käyttämällä vasikalla loimea tai pitämällä vasikoita ryhmissä, jolloin ne saavat lämpöä toisistaan.

”Itse en laittaisi juottoikäistä vasikkaa ulos talvella”, Simojoki toteaa.

”Emolehmien vasikoilla tilanne on eri, kun emo ja lämmin maito ovat koko ajan lähellä.”

Hevosilla kylmän sietäminen vaihtelee lihavuuskunnosta, karvapeitteestä, terveydentilasta ja iästä riippuen, kerrotaan Hevostietokeskuksen verkkosivuilla.

Selvästi paleleva hevonen on syytä loimittaa tai ottaa talliin. Myös ruokintaa kannattaa lisätä ennakolta säällä, jonka arvelee olevan hevoselle haasteellinen.

Hevosilla on taipumus vähentää juomista kylmässä. Siksi pakkasten kiristyessä on tärkeää huolehtia, että hevonen saa varmasti riittävästi vettä, muuten vaarana on ummetusähky. Liian vähäinen veden saanti voi ilmetä esimerkiksi kuivina sontakikkaroina, Hevostietokeskuksen verkkosivuilla kerrotaan.

Hevosta voi houkutella juomaan paremmin ”maustamalla” vettä esimerkiksi seosmelassilla, suolalla ja omenamehulla. Vesi tulee antaa hevoselle haaleana tai lämpimänä eläimen mieltymyksen mukaan.