

Kuumaa ja rutikuivaa.
Perinteiset viinialueet Espanjassa ovat hallitsemattomalta tuntuvan muutoksen kourissa.
”Emme puhu enää ilmastonmuutoksesta, vaan ilmastokriisistä”, kuvailee Torresin perheyrityksen toimitusjohtaja Miguel Torres Maczasseki.
Maczasseki tuntee viinitilojen kohtaamat haasteet hyvin.
Torres on valittu useita kertoja Drinks International -lehden äänestyksessä maailman arvostetuimmaksi viinibrändiksi.
Yrityksen tunnetuimpia viinejä on Alkon hyllyistä vuodesta 1972 löytynyt Sangre de Toro. Sen ikoninen tuntomerkki on pullon kaulassa roikkuva, musta härkä.
Härän olot ovat käyneet tukaliksi. Sangre de Toron ja monen muun viinin tuotantoaluetta Espanjan Kataloniassa riivaa kolme vuotta jatkunut kuivuus.
Ainoa kuivuuden aiheuttama ongelma ei ole sadon pienentyminen.
Rypäleet myös kypsyvät nopeammin. Silloin menetetään hapokkuutta, mikä on olennaista viinin maun kannalta.
”Mitä pidempään rypäle kypsyy, sen parempi.”
”Jos emme tee mitään, eroosio muuttaa maaperän aavikoksi.”
Torresin olemus on kuitenkin täynnä toiveikasta tarmoa.
Hän uskoo, että viininviljely voi sopeutua muuttuvaan ilmastoon ja jopa osaltaan hillitä muutosta.
Osalla Torresin luomuviinitiloista, mukaan luettuna Torresin oma kotitila, tuotetaan nykyisin viiniä uudistavan eli regeneratiivisen viljelyn menetelmin.
Tavoitteena on saada viinitilat hiilineutraaleiksi vuoteen 2040 mennessä.
Suunnanmuutoksen taustalla vaikutti eräs merkityksellinen kohtaaminen.
Maczasseki tapasi Espanjassa järjestetyssä tilaisuudessa Allan Savoryn.
Savory on tullut tunnetuksi ennallistavan laiduntamisen puolestapuhujana. Savoryn aihetta käsittelevää TED Talk -videota on katsottu Youtubessa jo yli 5,7 miljoonaa kertaa.
Osa hänen teorioistaan karjan laiduntamisen ilmastovaikutuksiin liittyen on herättänyt tiedeyhteisössä myös kritiikkiä.
Savory ja Torres jakoivat saman huolen maaperän kunnon heikentymisestä. Savoryn hyödyntämissä laidunmenetelmissä maaperän kuntoa kohennetaan imitoimalla luontoa.
Samoja periaatteita Torres ja osa Torresille viiniä tuottavista viljelijöistä noudattaa nyt kotitiloillaan.
Regeneratiivisessa viininviljelyssä erityisen tärkeää on, että maa on kasvillisuuden peitossa.
Köynnösten lomaan istutettu ruoho ottaa hiiltä ilmasta ja säilöö sitä juuriin, Torres kertoo. Pidemmällä aikavälillä kasvulle ja maan rakenteelle tärkeiden mikrobien ja matojen määrä kasvaa.

Nurmi leikataan kesän alussa riippuen sateista. Syksyllä ja talvella tehtävän hoitavat lampaat.
Torresilla työskentelee Mas La Planan alueella nykyisin oma paimen.
Kesällä laidunnus ei toistaiseksi onnistu, sillä lampaat syövät mieluummin viininlehtiä, Maczasseki mainitsee.
Kuivuuden koettelemassa maassa ajatus nurmen kasvattamisesta viiniköynnösten lomassa on herättänyt viljelijöissä myös epäluuloja.
”Aluksi se oli shokki”, Torres toteaa. Muutosvaihe on vaikea, mutta välttämätön, hän jatkaa.
Kun sadetta on vähän, myös nurmen määrän suhteen on oltava maltillisempi.
”Jos emme tee mitään, eroosio muuttaa maaperän aavikoksi. Meidän pitää kysyä itseltämme, millaisen maaperän jätämme lapsillemme?”
Menetelmä perustuu ravinteiden kiertoon. Viiniköynnösten trimmauksesta jäävät kasvijätteet palautetaan maaperään.
Myös veden kierrättämisen tapoja kehitetään tilalla jatkuvasti.
Lisäksi viinitiloilla lisätään biodiversiteettiä esimerkiksi tuomalla alueelle mehiläispesiä sekä linnunpönttöjä.
Regeneratiiviselle viinille on nyt Euroopassa myös oma sertifikaattinsa.
Tämän vuoden sato on ensimmäinen, johon sertifikaattia voidaan käyttää. Sertifikaatilla varustettuja viinejä tullaan näkemään myös Alkon valikoimissa, Maczasseki mainitsee.

Pelkkä viljelytapojen muutos ei kuitenkaan enää riitä.
Osa Espanjan viiniviljelmistä on jo siirretty ylemmäs Pyreneitten vuoriston rinteille, joissa ilmanala on viileämpi.
Kyse on paluusta juurille. Aiemmin Espanjassa kasvatettiin viiniä juuri vuorten rinteillä. Kun traktori keksittiin, alueet hylättiin.
Jyrkillä rinteillä koneiden kanssa operointi on edelleen haastavaa. ”Rinteet ovat 50 asteen kulmassa: Kaikki pitää tehdä käsin.”
Euroopassa ilmaston muuttuminen on laajentanut viinin viljelyä kokonaan uusille alueille. Siitä erikoinen esimerkki on Englanti, jossa tuotetaan nykyisin kuohuviiniä.
Ilmastokriisi vaikuttaa myös viljeltäviin lajikkeisiin. Esimerkiksi Merlot-rypäleet eivät menesty kuumassa ilmanalassa.
Sen sijaan esimerkiksi Garnacha- ja Monastrell -rypäleet pärjäävät myös kuivemmilla alueilla.
Apua voidaan saada myös jo liki unholaan vaipuneista lajikkeista.
Katalonian viinialueilta on kerätty 64 vanhaa lajiketta, joista osa on osoittautunut lupaaviksi ilmastonmuutoksen vastaisessa kilvassa, Torres kertoo.
”Ne kypsyvät myöhään ja hapokkuus on hyvä.”