Sarjakuvia mummon murteella

Sanna Hukkanen ja Anna-tytär nauttivat arjen pienistä hetkistä. Kuva: Lari Lievonen

Hukkasen Juuri-albumissa mummolla on keskeinen osuus. 

Kuvia syntyy arjen huomioista. Kuva: Sanna Hukkanen

”Eihän se pahhoo tie kun vanahat kuolloo”, sanoo mummo sarjakuvaruudussa ja ottaa hellästi tyttärentytärtään olkapäistä kiinni.

Joensuulaisen Sanna Hukkasen Juuri-sarjakuva-albumissa mummolla on tärkeä paikkansa.

Mummo on se, joka osaa luontevasti suhtautua maailmalta palaavaan nuoreen naiseen, jonka mukana tulee tumma afrikkalainen mies.

Köyhyyttä, sotaa ja kovaa työtä kokenut mummo tuumii: ”On se niin mukava, kun oot sieki kaverin suana...”

Sarjakuvassa pikkukaupunkilaisten arki näyttäytyy rauhan tyyssijana: kuljetaan sienimetsässä, juodaan kahvia ja muistellaan menneitä. Pinnan alla on kuitenkin tummia juonteita, kuten rasismia ja vanhan metsän kaipuuta.

Vanhan ja nuoren naisen elämänkäänteissä on paljon yhdistävää, vaikka ulkoisessa maailmanmenossa on edetty harppauksin: naiset etsivät ja löytävät rakkautta sekä pieniä iloja ystävyydestä työn keskellä.

Sanna Hukkasen pian viisi vuotta täyttävä Anna-tytär piirtää määrätietoisesti poneja.

”Tytön ensimmäinen ammattitoive oli taiteilija. Nyt on vaihtoehtona jo sirkustyöläinen”, äiti hymyilee.

Hänellä itsellään ei koskaan ollut muuta vaihtoehtoa kuin ryhtyä taiteilijaksi. Sisimmässään hän tiesi sen.

Kansalaistoiminnan Hukkanen aloitti yli 20 vuotta sitten Joensuun antifasistisessa liikkeessä.

”Nyt taas asenteet ovat koventuneet. Kaikesta muusta paitsi aseista säästävä yhteiskunta jättää kansan sivistämisen vapaaehtoisjärjestöille. Vielä viisi vuotta sitten poliitikot eivät voineet laukoa rasistisia kommentteja, nyt sellainen on ihan arkipäivää.”

Hukkasen tansanialaislähtöinen puoliso Sunday Ngakama on myös kuvataiteilija ja taideohjaaja. Parhaillaan hän täydentää opintojaan animaattoriksi Outokummussa. ”Entistä enemmän hänellekin huudellaan kaduilla, ei kuitenkaan onneksi yleensä silloin, kun Anna ja minä olemme mukana.”