Viljelijä voi saada rahaa pellostaan myös hiilikrediittien muodossa − näin paljon rahaa voi tulla

Viljelijä voi ansaita ilmastotyöllä. Kun esimerkiksi kyntöä vähennetään tai kasvijätteet jätetään keräämättä pellolta, sitoutuu hiiltä maaperään ja työkoneiden polttoainetta säästyy. Sidottu tai säästetty hiilimäärä voidaan laskea ja sertifioida hiilikrediiteiksi sertifiointi- ja välitysyhtiön avulla.

Krediittejä ostavat ilmastotietoiset, vuosikertomuksiin omia hiilijalanjälkilaskelmiaan laativat yritykset.

Nyt tästä ansiomahdollisuudesta on kotimaista käytännön kokemusta: kertyvä tulo on tavallisesti joitakin kymppejä, parhaimmillaan lähes sata euroa hehtaarilta.

Oljet jätetään puidessa pellolle, mikä lasketaan hyödyksi hiililaskelmissa. Kuva: Jarno Mela

”Viljelijän tukiin verraten, kyseessä on suurin piirtein kasvipeitteellisyyslisän suuruinen lisäansio”, arvioi Petri Viima Viiman Maatila Oy:sta.

Salon Perttelissä sijaitseva Viiman Maatila Oy on kenties ensimmäisenä Suomessa tehnyt hiilikauppoja, kun Suur-Seudun Osuuskauppa on ostanut tilalta sertifioituja krediittejä. Kaupan yhteydessä krediiteistä käytettiin ilmaisua ilmastoyksikkö. Rakkaalla lapsella on monta nimeä.

Krediitit loi Viiman Maatilan puolesta tanskalaisyhtiö Agreena. Yhtiö auditoi maatiloja, laskee viljelymenetelmien säästämää sekä sitomaa hiiltä ja sertifioi laskelmat myytäviksi krediiteiksi.

Vaihtoehtoisia kansainvälisiä sertifikaatteja on parikin. Suomalaisilla tiloilla Agreena käyttää ISO-sertifikaattia, jonka mukainen tulos perustuu pääosin matematiikkaan. ISO-sertifioidut krediitit ovat markkinoilla edullisempia kuin tarkempiin maaperämittauksiin perustuvat Verra-sertifioidut yksiköt.

Kaupat eivät synny hetkessä. Aluksi tilalta vaaditaan raportti jokaisen peltolohkon toimenpiteistä viimeisen viiden vuoden ajalta: mitä kasveja lohkoilla on viljelty, millä menetelmillä maata on muokattu, mitä lannoitteita ja kasvinsuojeluaineita käytetty, onko olkia kerätty tai pellonpohjia kulotettu.

Jos pellot on raivattu metsästä viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana, niitä ei hyväksytä mukaan lainkaan.

”Käytännössä piti rakentaa iso excel-taulukko, johon merkittiin kaikki toimenpiteet lohkoittain. Se muodosti pohjan, johon verrataan nykyistä toimintaa. Vain muutoksesta palkitaan”, Viima kertoo.

Kun lähtötilanne on tallennettu, raportointi jatkuu vuosittain. Jokaisesta lohkosta ilmoitetaan kuluneen vuoden toimet kuten kylvö- ja lannoitusmäärät, maanmuokkaukset, ruiskutukset ja kasvipeitteisyys. Tiedot toimitetaan Agreenalle laskelmia varten.

Ensimmäisen raportin laadinta vei Viiman mukaan useamman päivän, jonka jälkeen työtä tehtiin jaksoittain tunteja siellä täällä. Yhteensä tuloksen saamiseen meni pari kuukautta. Nyt vuosittainen raportointi sujuu yhden työpäivän aikana.

”Pitää tuntea luvut ja tykätä käyttää Exceliä.”

Petri Viiman mukaan Agreenalle raportointi vie enää vain työpäivän verran aikaa. Kuva: Jarno Mela

Raportteihin perustuen Agreena laskee sertifioitavat säästöt ja sitoutuneet hiilitonnit. Krediitit saa joko itselleen eteenpäin myytäviksi tai ne voi jättää Agreenan kaupattaviksi kansainvälisille markkinoille. Kummassakin tapauksessa yhtiö ottaa 15 prosenttia krediiteistä provisiona, mutta ei peri viljelijältä muita maksuja.

Viiman tilalta tehtyjen laskelmien mukaan hiiltä sitoutui tai säästyi vuonna 2023 keskimäärin tonni hehtaarilta. Parhaimmillaan määrä voi olla kolme tonnia, huonoimmillaan ei juuri mitään.

Tulo syntyy krediittien markkinahinnasta, mutta Viiman kokemusten mukaan keskimääräinen tuotto jää joihinkin kymmeniin euroihin hehtaaria kohti. Se on kuitenkin yksi lisä tukien ja muiden tulonlähteiden rinnalle.

”Ei ehkä ratkaise tilan taloutta, mutta kyllä se kannattaa ottaa.”

Krediittien kertyminen edellyttää muutosta viljelytavoissa: jokaisen vuoden toimia verrataan alkuraportin luomaan lähtötilanteeseen.

Suurimpana haittana pidetään kyntöä, joka vapauttaa hiiltä maaperästä. Viiman tilalla kyntöä on vähennetty jo pitkään, eikä olkia kerätä pellolta. Luomutuotanto voi tukea hiilen sidontaa, mutta luomu ei ole edellytys ohjelmaan pääsylle.

”Tunnen tiloja, jotka eivät ole luomussa, mutta ovat vähentäneet kyntöä tai luopuneet siitä kokonaan. Se on yksi keskeisimmistä muutoksista.”

Vertailukauden pituus on kymmenen vuotta. Sen jälkeen lähtötilanne lasketaan uudelleen, ja tulotason säilyttämiseksi on tehtävä uusia muutoksia. Viiman mukaan tämä on syytä pitää mielessä: kymmenen vuoden päästä samat keinot eivät enää riitä, vaan viljelyä on kehitettävä edelleen.

Viiman tilalla uudistavan viljelyn menetelmien laajentaminen on osunut yksiin hiilihankkeen kanssa. Kuva: Jarno Mela

Petri Viiman kokemukset hiilikaupoilta ovat myönteisiä. Työ vaatii istumalihaksia etenkin alussa, mutta muuttuu lopulta vuosittaiseksi rutiiniksi. Parhaimmat edellytykset hankkeeseen on tiloilla, joilla on halua sekä mahdollisuuksia muuttaa viljelykäytäntöjä ja raportoida niistä tarkasti.

Viiman tila on suomalaisessa katsannossa suuri ja ammattimaisesti johdettu, useamman sisaruksen perheineen omistama maatila. Petri Viima vastaa tilan sopimus-, rahoitus- sekä hallintotöistä ja sisaren mies Jari Naisniemi vastaa tilan viljelytoiminnasta.

Perttelissä on pitkään kokeiltu erilaisia viljelytapoja ja uudistavan viljelyn menetelmien laajentaminen on osunut yksiin hiilihankkeen kanssa. Aiemmin muun muassa sokerijuurikasta kasvaneilla pelloilla viljellään nyt kauraa, ruista, tattaria, hernettä ja härkäpapua luomutuotannossa. Viherlannoitus kattaa lähes puolet pinta-alasta.

”Ei olla vannoutuneita mihinkään suuntaan, mutta olemme aina kiinnostuneita uusista mahdollisuuksista. Hiilikaupat olivat nyt yksi niistä”, Viima päättää.