Maidon hinnoittelu on määrittänyt lypsyrotujen valtasuhteita viime vuosikymmenillä

Ayrshire, jota maailmalla kutsutaan punaiseksi roduksi, oli Suomen yleisin lehmärotu noin puolen vuosisadan ajan. Tullessaan se syrjäytti suomalaiset alkuperäisrodut, ja 2000-luvulla holsteinit puolestaan syrjäyttivät sen.

”Ilmiö on yleismaailmallinen. Holsteineista on jalostettu isoja ja hyvärakenteisia lehmiä, jotka lypsävät paljon maitoa”, jalostusagsonomi Jukka Pösö Fabasta kertoo.

Yksi syy rotujen valtasuhteiden muutokseen on maidon hinnoittelu. Siitä on Suomessa vaikeaa saada tarkkaa tietoa. Meijerit hankkivat maidon osuuskuntien kautta ja kilpailuviranomainen tarkkailee markkinoita. Lisäkorotuksia maksetaan hieman maidon rasva- ja valkuaispitoisuuksista, mutta niiden kannustusvaikutus ei ole ollut kovin merkityksellinen. Osittain määrän tuottamiseen on EU-aikana kannustanut myös pohjoinen tuki, jota maksetaan nestejakeen mukaan.

”Ayrshirelle rotuna se on ollut negatiivinen asia. Se olisi ehkä pärjännyt kisassa paremmin, jos korkeita pitoisuuksia olisi arvostettu enemmän.”

Ruotsissa, Tanskassa ja monessa Keski-Euroopan maassa maidosta maksettava hinta määräytyy kuiva-ainekilojen mukaan. Nestejakeen hinta on siellä ennemmin negatiivinen, eli veden kuljettaminen maksatetaan käytännössä tuottajilla, Pösö toteaa.

Holsteineja on jalostettu tuottamaan nimenomaan paljon maitolitroja. Samalla lehmien koko on jatkuvasti kasvanut ja myös hedelmällisyys heikkeni pitkään. Pohjoismaisiin jalostustavoitteisiin kirjattiin hedelmällisyys jo 1980-luvulla, mutta muualla maailmassa vasta 2000-luvulla. Siitä lähtien siinä on tapahtunut vähitellen edistystä.

Kun lehmän koko kasvaa, se tarvitsee yhä enemmän energiaa myös ylläpitoon.

”Ylläpitoenergiasta muodostuu noin 30 prosenttia kaikesta lehmän kulutuksesta. Jos tuotos ei kasva samassa suhteessa, eläinaineksen kannattavuus heikkenee.”

Koolla on usein myös kielteinen vaikutus kestävyyteen ja eläimen ilmastovaikutuksiin.

Tuorein uudistus jalostusindeksissä onkin rehunsäästöindeksi. Sen avulla on tavoitteena vähentää lehmien ilmastovaikutusta. Rehunsäästö koostuu kahdesta osasta, ylläpitotarpeesta ja rehunkäyttökyvystä.

Rehunkäyttökyky on Pösön mukaan jalostuksen kannalta hankala ominaisuus. Sitä ei ole maailmalla vielä pystytty paljon jalostamaan, koska yksittäisten lehmän syöntitietojen kerääminen on haastavaa. Tavoitteena on kerätä tiedot nyt muutamasta tuhannesta eläimestä vuodessa. ”Kun dataa kertyy, sillä voidaan vaikuttaa.”

Taloudellisesti rehunsäästöindeksin merkitys on noin kymmenesosa verrattuna tuotokseen, mutta ilmastovaikutuksien vähentäminen vaikuttaa mielikuviin tuotannosta.

Jalostusagronomi Jukka Pösö toivoo, että myös ayrshire säilyttäisi vahvan aseman suomalaisessa lypsykarjan jalostuksessa, eikä painuisi museoroduksi, kuten suomenkarjalle on käynyt. Arkistokuva.  Kuva: Saara Lavi

Ayrshire on rotuna keskimäärin terveempi kuin holstein. Syynä eroon on todennäköisesti ainakin se, että kovempi tuotos rasittaa eläimen fysiologiaa ja utarerakennetta. Pösön mielestä maidon kuiva-aineiden määrää suhteessa veden tuottamiseen pitäisi painottaa Suomessakin toisin.

”Lehmän biologian ja fysiologian pitäisi olla sen lähtökohta, mistä meijerin kannattaa maksaa. Tukipolitiikan mukaan ei voi jalostaa, sillä koskaan ei voi tietää, mitä politiikassa seuraavaksi tapahtuu.”

Pösö toivoo, että myös ayrshire säilyttäisi vahvan aseman suomalaisessa lypsykarjataloudessa ja sitä pystyttäisiin jalostamaan kuin holsteiniakin.

”Että se ei painuisi museoroduksi, niin kuin suomenkarjalle on käynyt. Koskaan ei tiedä, mitä maailmassa tapahtuu, on hyvä olla olemassa useampia rotuja.”