Guilherme Coelho alkaa olla tyytyväinen kompostimultaan, jota hän on kehittänyt sekoittamalla muun muassa läheisiltä vuorilta keräämiään mikro-organismeja, lantaa, savea ja levää. Kuva: Sanne Katainen
Permaviljelijää ei lannoitteiden ja energian hinnannousu hetkauta ‒ Coelho uskoo, että tulevaisuudessa yhä useampi tuottaa ruokaa pienimuotoisesti
Guilherme Coelho on vakuuttunut, että pitämällä maaperästä huolta ja lannoittamalla luonnonmukaisesti kasveista tulee ravinteikkaampia ja kestävämpiä tuholaisia vastaan.TilaajalleAlicante, Espanja
Espanjassa viljelykausi on liki ympärivuotinen. Kuva on otettu maaliskuussa, jolloin kasvussa oli muun muassa salaatteja, papuja ja retikoita. Kuva: Sanne KatainenGuilherme Coelho katselee tyytyväisenä reheviä viljelyksiään. Omakotitalon takapihalla sijaitsevia kasvipenkkejä voisi äkkiseltään luulla harrastukseksi, mutta kyseessä on elinkeino, jota on tarkoitus kasvattaa.
Coelho on vasta alkutekijöissä permakulttuuriviljelyssä, jota hän vuonna 2020 muutti opettelemaan Espanjan Alicanteen avovaimonsa kanssa. Coelho on alkujaan Brasiliasta, mutta pariskunta tapasi työskennellessään Brysselissä. Mieli teki aurinkoon.
Olemme 50 vuodessa tuhonneet alueita, joita on viljelty sitä ennen 300 vuotta.
Coelho on perehtynyt permaviljelyyn perinpohjaisesti. Hän alkaa olla tyytyväinen kompostimultaan, jota hän on kehittänyt sekoittamalla vuorilta keräämiään mikro-organismeja, läheisten vuohi- ja hevostilojen lantaa, savea ja levää. Mukana on myös ostettua mineraalipulveria ja puuhaketta.
Juju on, ettei peltoa käännetä ravinteiden ja kosteuden vaalimiseksi. Sen sijaan peltoon lisätään mikro-organismeja ja orgaanista materiaalia.
Kasteluvettä viljelmä saa läheisestä kaivosta sekä sadevedestä, jota kertyy talven mittaan. Ripaus merivettäkin tekee hyvää mineraalien turvaamiseksi. Kasteluvesi annostellaan kasveille täsmällisesti penkeissä kiemurtavasta putkistosta.
Coelho on tyytyväinen, ettei lannoitteiden ja energian hintojen nousu juuri vaikuta hänen elinkeinoonsa. Toistaiseksi asiakkaat noutavat vihanneksensa suoraan tilalta. Toripaikkaa ja hyllytilaa kaupoista voi joutua jonottamaan pitkään.
Asiakkaiden pahvilaatikot ja säkit täyttyvät muun muassa pavuista ja herneistä, salaateista, yrteistä, sipuleista, juureksista, tomaateista, munakoisoista ja paprikoista.
Seuraavaksi Coelho haaveilee hankkivansa koko joukon hedelmäpuita. Kanojakin hän mielisi, mutta sitä ennen pitää ratkoa terveysviranomaisten vaatimukset.
Herneenversot odottavat pääsyään asiakkaiden matkaan. Kuva: Sanne KatainenCoelhon mielestä yhä useamman pitäisi ryhtyä viljelijäksi. Siten saataisiin massatkin ruokittua, vaikka peltoalat pienenisivät, monipuolistuisivat ja siirryttäisiin luomuun.
”Nykyisillä hinnoilla ja hallinnolla harva kuitenkaan haluaa viljelijäksi”, hän harmittelee.
Niin kutsuttu tehomaatalous maata tiivistävine menetelmineen, lannoitteineen ja myrkkyineen on hänen mielestään kestämätöntä sekä luonnon että ihmisten terveyden kannalta.
”Olemme 50 vuodessa tuhonneet alueita, joita on viljelty sitä ennen 300 vuotta”, Coelho viittaa maaperän köyhtymiseen.
Coelho on vakuuttunut, että pitämällä maaperästä huolta ja lannoittamalla luonnonmukaisesti kasveista tulee ravintorikkaampia.
”Kun vihannekset ovat hyvin ravittuja, ei tule juuri tautejakaan. Tuholaisten torjunnassa voi käyttää tarvittaessa esimerikisi pippuria”, Coelho kertoo kokemuksistaan.
Luomun arvostus on Espanjassa kasvussa. Sen huomaa muun muassa siitä, että ruokakaupoista löytyy omat, näkyvästi asetellut hyllynsä luomutuotteille.
Jessica Orazio hoitaa pariskunnan viljelemien kasvisten markkinointia ja myyntiä. Kuva: Sanne KatainenMIKÄ?
Permakulttuuriviljelyssä jäljitellään luonnon omia prosesseja, jotta ruuantuotanto on ekologisesti ja sosiaalisesti kestävää.
Suunnittelussa pidetään huolta maasta, metsästä, vedestä, ilmasta ja elollisista olennoista mukaanlukien ihmisten yhteisöt.
Ylijäämä palautetaan kiertoon ja kulutusta pyritään tasapainottamaan suhteessa tuontantoon ja planeetan resursseihin.
Permakulttuurin periaatteita noudattamalla järjestelmistä pyritään saamaan tuottoisia ja itsestään uusiutuvia, jolloin ruuantuotanto sopeutuu paremmin ympäristön muutoksiin.
Lähde: permakulttuuri.fi
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
