Lapuanjokilaaksossa käytetään vesiensuojelukeinona kanavia, joista vesi pumpataan jokeen hallitusti. Kuva: Oskar von Essen
Tiloilla tehdään töitä päästöjen ehkäisemiseksi, mutta silti yksi tosiasia on syytä muistaa: ”Sellaista käsitettä kuin nollahuuhtouma ei ole”
Ravinnehuuhtoumien minimointi on yhä useamman viljelijän toimintatapojen keskiössä.Tilaajalle
Kari Alasaari luonnehtii viljelytapojen ja ravinnevalumiin suhtautumisen muuttuneen 20 vuodessa. Kuva: Oskar von EssenLapuanjokilaaksossa täsmäviljelyyn paneutunut viljelijä ja viljelykonsultti Kari Alasaari on perehtynyt optimaalisten satojen saavuttamiseen ja peltojen ravinnepäästöjen ehkäisemiseen 20 vuoden ajan.
Alasaaren mukaan tiloilla nähdään yhä enemmän toimia ravinnepäästöjen ennaltaehkäisemiseksi. Täsmälannoituksen käyttöönotto ja talviaikaisen kasvipeitteisyyden lisääminen ovat olleet keskiössä viime vuosina.
Alasaari muistuttaa kuitenkin, että huuhtoutumista tapahtuu aina jonkin verran, sillä pelto ei ole suljettu systeemi. Pellossa on humusta ja eliöstöä, jotka hajottavat orgaanista ainetta liukoisiksi ravinteiksi. Ravinteet liukenevat maaveteen ja ovat joko kasvien käytössä tai alttiina huuhtoutumiselle.
”Täten valitettavasti sellaista käsitettä kuin nollahuuhtouma ei ole olemassa.”
Lapuanjokilaaksossa ravinnevalumien ehkäisemisen käytännön toimia Alasaari luonnehtii seuraavasti:
”Kotieläinten lannan syyslevitystä on vähennetty ja sitä kohdennetaan yhä enemmän kasvukaudelle ja keväälle kasvukauden alkuun.”
”Keväisin varsinkin tuulieroosio on merkittävää. Sitä voidaan ennaltaehkäistä talviaikaisen kasvipeitteisyyden avulla.”
Kasvipeitteisyys ja sadontuotto eivät kuitenkaan aina mene Alasaaren mukaan käsi kädessä.
”Asenteet ravinnehuuhtoumien valttämiseksi ovat paljon positiivisemmat. Tietysti on vieläkin niitä viljelijöitä, jotka haluavat tehdä asioita samalla tavalla, kuin ne on aina ennenkin tehty.”
”Runsas olkimassa voi eristää maan lämpenemistä ja haitata roudan sulamista keväällä.”
”Lämpösummaa hukkautuu, jos pellolle pääseminen ja kylvöjen aloitus pitkittyy. Viljelijä joutuu välillä tekemään kompromisseja sen suhteen, halutaanko tavoitella parasta satoa, vai painottaa valumia ehkäiseviä toimenpiteitä.”
Toisaalta Alasaari kokee, että kaikilla tiloilla sänkipeite voi olla myös keino kontrolloida kevätkosteutta, jos on paljon viljelyalaa ja ei muuten ehtisi optimiaikaan kaikille pelloille.
Alasaari korostaa kuitenkin nykytukipolitiikan merkitystä kasvipeitteisyyttä lisäävänä tekijänä. Kasvipeitteinen ala tai sänki on lisääntynyt sitä mukaa, kun siitä on alettu maksaa tukia.
Alasaari on intohimoinen viljelijä, joka hyödyntää viljelyssään täsmäviljelyn työkaluja ja auttaa myös muita viljelijöitä onnistumaan sadon tuottamisessa. Kuva: Oskar von EssenTäsmäviljelyä ja ravinteiden minimointia Alasaari luonnehtii seuraavasti: ”Pitää osata hyödyntää se typpi tarkkaan, mikä siellä pellossa on kasveille saatavilla.”
”Esimerkiksi herneen sitoma typpi on kannattaa sitoa talteen heti syysviljan, väli- tai kerääjäkasvien avulla. Tämä kannattaa ottaa huomioon viljelykierrossa.”
Alasaaren mukaan jaettu lannoitus on hyvä keino minimoida huuhtoutumisen riskiä kasvukauden aikana.
Saman pellon yksittäiset kohdat eivät välttämättä kasva samalla tavalla, maalajin vaihtelun tai vesitalouden erojen vuoksi. Myös maassa saatavilla olevien ravinteiden määrä ja lannoituksen tarve vaihtelee lohkon sisällä.
Ravinnehuuhtoumiin suhtautuminen on Alasaaren mukaan ollut ennen vanhaan joko väljempää tai negatiivisempaa. Nykyään Alasaaren mielestä viljelijöiden ajatusmaailma on muuttumassa ymmärtäväisempään päin.
”Asenteet ravinnehuuhtoumien välttämiseksi ovat paljon positiivisemmat. Tietysti on vieläkin niitä viljelijöitä, jotka haluavat tehdä asioita samalla tavalla, kuin ne on aina ennenkin tehty.”
Kuvassa vasemmalta oikealle: kanava ja pato, josta vesi pumpataan Lapuanjokeen. Kuva: Oskar von EssenLapuanjokilaakson viljelyalueella suurin osa pelloista on ojitettu kanavastoihin, jotka ovat suurimman osan vuodesta joen pintaa alempana.
”Pengerrykset tehtiin alunperin tulvasuojeluun. Sillä mahdollistettiin vakaammat olot viljelyalueelle, mutta samalla kiintoainesvaluman määrä vähentyi merkittävästi”, Alasaari pohtii.
Lapuanjokilaaksossa on kaksi pääkanavaa ja niiden kautta pumpataan hallitusti vettä pois noin 2 000 hehtaarin alueelta.
”Kanavat on paljon helpompi ruopata tarvittaessa, kuin Lapuanjoki tai Itämeri.”
Pumppaaminen ei ole kuitenkaan ilmaista, se kuluttaa valtavasti sähköä. Vuositasolla pumppaaminen maksaa noin 100 000 euroa maanomistajille.
Tämä tarkoittaa noin 50–100 euron kustannusta hehtaarilta. Yksittäiselle viljelijälle esimerkiksi 50 hehtaarista voi koitua jopa 4000 euron vuosikustannus.
Maksut pumppaamisesta ovat viljelijöille peltolohkokohtaisia ja ne perustuvat lohkon kokoon ja korkeuteen.
”Kanavat on paljon helpompi ruopata tarvittaessa, kuin Lapuanjoki tai Itämeri”, Alasaari toteaa.
Yleisesti Alasaari toteaa nykyään yhä useamman viljelijän miettivän vesiensuojelua ja viljely-ympäristön tilaa osana viljelyssä onnistumista. Luonto mahdollistaa sadon tuottamisen ja sen kanssa on pyritään yhteiseloon yhä enemmän.
- Osaston luetuimmat
