Alkutuotannon kriisi on saanut tuottajat pohtimaan erilaisia vaihtoehtoja tilanteen kohentamiseksi. Liha-alalla toimii toistaiseksi Suomessa vain kaksi tuottajaorganisaatiota, joiden kummankin jäsenkunta koostuu lammas- ja vuohitiloista.
"Viime aikoina kiinnostuneita puheluja on tullut myös muiden alojen tuottajilta", Suomen Lammasosuuskunnan toimitusjohtaja Anniina Holopainen kertoo.
Holopaisen nykyisin johtama tuottajaorganisaatio perustettiin vuonna 2019 ja se toimi viime vuoteen asti nimellä Pohjanmaan Lammasosuuskunta. Toinen alan organisaatio on Lounais-Suomen Lampurit.
Suomen Lammasosuuskunnan ensimmäiset vuodet ovat tuottaneet tulosta. Jäseniä on nyt noin 130 ja viimeisin vuodessa myyty lihamäärä oli lähes 140 000 kiloa.
"Kiloja alkaa olla jo sen verran, että se antaa neuvotteluvoimaa", Holopainen toteaa.
Ensimmäinen neuvottelukierros yhteistyöteurastamojen kanssa käytiin vuonna 2020. Sen jälkeen lihan tuottajahinta on kohonnut yhteensä noin euron kilolta.
"Toki kustannukset ovat nousseet rajusti myös. Onneksi tälle vuodelle saatiin myös vielä nousua."
Selvästi neuvottelija on onnistunut tehtävässään, mutta Holopainen selittää hintojen nousua lisäksi otollisella markkinatilanteella. Ulkomainen lampaanliha ei ole tällä hetkellä kovin paljon kotimaista halvempaa. Lisäksi kotimaisen lampaanlihan neuvotteluasemia parantaa hyvä kysyntä ja niukka tarjonta.
Yhteistyöteurastamoja, joiden kanssa Holopainen jäsentilojen teuraista neuvottelee, on nykyisin viisi.
Osalle alan toimijoista tuottajaorganisaatio on yhä aika vieras käsite, ja se on herättänyt teurastamopuolella myös hämmennystä. Holopainen kiittelee, että on tarvittaessa voinut varmistaa toiminnan pelisääntöjä MTK:n lakimieheltä.
Tuottajaorganisaatio on siis maataloustuottajien yhteenliittymä, käytännössä osuuskunta, osakeyhtiö tai yhdistys. Tuottajaorganisaatiostatuksen myöntää Ruokavirasto. Järjestelmän tavoitteena on vahvistaa tuottajien asemaa maataloustuotteiden markkinoilla.
Tuottajaorganisaatio voi tehdä jäsentensä puolesta sopimuksia näiden tuotannon myymisestä. Jäsenten on myös mahdollista sopia keskenään tuotantomääristä ja optimoida tuotantoa.
"Voisimme siis sopia tuotannon alentamisesta, jos tuottajahinta näyttäisi laskevan liikaa. Näin tuottajaorganisaatio esimerkiksi tomaattien kohdalla joskus tiettävästi toimii. Laki antaa siihen mahdollisuuden", Holopainen kertoo.
Lammasosuuskunnassa tähän ei toistaiseksi ole nähty tarvetta.
Ainoa ehto tuottajaorganisaatioiden toiminnalle on, että kilpailua ei saa sulkea kokonaan pois. "Tämä on kuin laillinen kartelli. Määräävässä markkina-asemassa saa olla, mutta sitä ei saa käyttää väärin."
Yhteistyöstä tuottajaorganisaation kanssa on selvä etu myös teurastamoille, jotka saavat kerralla kalentereihinsa tiedon isosta määrästä teuraita.
"Se helpottaa suunnittelua siellä päässä", Holopainen toteaa, ja lisää, että osuuskunta pyrkii kehittämään markkinoita maltillisesti ja hyvässä yhteistyössä ketjun muiden toimijoiden kanssa.
Teurastamot ovat usein peräänkuuluttaneet lammastiloilta suunnitelmallisuutta ja ennakkotietoja teuraseristä. Yksittäisiltä tiloilta saatava tieto on kuitenkin hajanaista, eivätkä kaikki tilat osaa arvioida eläinten teurastusaikoja ennakkoon.
"Suunnitelmallisuudessa ja ennakoitavuudessa olisi alalla edelleen parannettavaa", Holopainen muistuttaa.
Tuottajaorganisaatiosta ovat hyötyneet jossain määrin myös muut kuin jäsentilat.
"Teurastamot ovat nostaneet hintoja muillekin. Osin varmaan siksi, että ne eivät halua kaikkien tilojen liittyvän tuottajaorganisaatioon", Holopainen kertoo.
Jäsenilleen Suomen Lammasosuuskunta hankkii etuja teuraiden myyntineuvottelujen lisäksi kilpailuttamalla tuotantopanoksia, kuten rehuja ja muita alan tarvikkeita.
"Meitä on sen verran paljon, että myyjät ovat kiinnostuneet tekemään tarjouksia jäsentiloille."
Lue myös:
Tuottajaorganisaatioille lisää markkinavaltaa, kunhan tuottajat niitä perustavat