Stefania Pasinato tutustui Ilmajoella Ala-Fossin maatalousyhtymän toimintaan. Etualalla Olli Fält ja Kalle Fält esittelemässä vasikkalaa. Mukana myös Juha Kantoniemi ja Sampsa Husu. Kuva: Taina Renkola
Ruokintaryhmien jako Italian tyyliin kiinnostaa maidontuottajia
Italialainen tutkija Stefania Pasinato vieraili Etelä-Pohjanmaalla Maitoyrittäjien kutsumana.TilaajalleIlmajoki
Italialainen nautojen ravitsemuksen asiantuntija Stefania Pasinato kehuu suomalaisten karjatilojen korkealaatuista nurmipohjaista ruokintaa. Kuva: Taina RenkolaMaitoyrittäjät ry:n kutsusta Seinäjoella Sarka-messuilla vieraillut italialainen nautojen ravitsemuksen asiantuntija, tutkija ja kansainvälinen ruokintakonsultti Stefania Pasinato tutustui Ilmajoella Ala-Fossin maatalousyhtymään.
Yhtymän neljän osakkaan, Fanni Kankaanpään, Antti Penttilän, Kalle Fältin ja Olli Fältin karjaan kuuluu noin 300 lypsävää päätilan puolella ja lisäksi 65 Seinäjoen koulutuskuntayhtymän ja Seinäjoen ammattikorkeakoulun opetusnavetalla.
Kansainvälisiä vieraita käy tilalla säännöllisesti. Tilan kehittämiseen aktiivisesti panostaneet yrittäjät näkevät tästä olevan hyötyä omien toimintamallien ja ratkaisujen suunnitteluun.
”Paljon uusia ideoita tuli myös Stefania Pasinaton käynnistä. Erityisesti uutta eläinryhmien jakoa kokeillaan tilalla heti”, kertoo Kalle Fält.
Aiemmin alkulypsykauden eläimet ovat olleet omana ryhmänään ja keski- ja loppulypsykauden lehmät omanaan.
”Nyt kokeillaan siirtää alku- ja keskiryhmät yhteen ja loppukauden ryhmä omakseen”, Kalle Fält selvittää.
Pasinaton mukaan juuri ruokintaryhmiin jakaminen meillä totutusta poikkeavalla tavalla on kiinnostanut suomalaisia maidontuottajia.
Parempaan tuotokseen voidaan Suomessa päästä Pasinaton mukaan huolehtimalla säilörehun korkeasta laadusta, sen energia- ja valkuaispitoisuuksista sekä optimoimalla ruokinta kullekin nautaryhmälle.
Italiaan verrattuna suomalainen nautojen ruokinta on hyvin erilaista. Pasinato on itse lihakarjantuottaja.
”Pidän siitä, miten Suomessa käytetään nurmea. Italiassa ruokinta on maissipainotteista”, hän mainitsi.
Maantieteellisestä sijainnista riippumatta tavoite on sama, saavuttaa ruokinnalla paras mahdollinen tulos ja hyötysuhde. Pasinato korosti erityisesti korkeatuottoisen karjan säilörehun laadun merkitystä.
”Ruokinta on suurin kulu ja tavoite on saada samoista, käytössä olevista raaka-aineista enemmän irti. Ruokinnan perustana on eläinten terveyttä lisäävät valinnat, esimerkiksi väkirehupitoisuuden lasku vie ruokintaa terveellisemmäksi”, sanoo Olli Fält.
Ala-Fossin tilalla korjattiin viime kesänä ensi kerran neljä rehusatoa. Kokemusta muutoksen vaikutuksista on vasta menneen neljän kuukauden ajalta, mutta Olli Fältin mukaan tulokset näyttävät hyviltä.
”Kannustan neljään korjuukertaan siirtymistä harkitsevia rohkeasti ottamaan yhteyttä tiloille, joilla siitä on kokemusta. Tuntuma on, että kiinnostus neljään satoon on tiloilla kasvussa.”
Fältin mukaan korjuupäiviä kertyi neljän sadon rytmillä lähes saman verran kuin kolmella sadolla.
”Sato on nopeammin korjattu. Korjuun kannalta neljän satoa on mielestäni helpompi ja stressittömämpi ratkaisu. Korjuiden jälkeen lannoitus toki pitää saada muutaman päivän aikaikkunassa hoidettua”, Olli Fält mainitsee.
Kotimaista tutkimusta korjuukertojen lisäämisen vaikutuksista rehun laatuun Fält kaipaa lisää.
”Kasvukauden olosuhteet ja nurmikasvilajit ovat kehittyneet suotuisimmaksi neljän sadon korjuutta ajatellen”, hän arvioi.
Ala-Fossin tilalla investoitiin ajosilppurin suoraniittopäähän ja puimuri ollaan myymässä pois.
”Kokoviljarehu tehdään meillä pitkään sänkeen. Tähkät ajetaan suoraan laakasiiloon tai aumaan, korsi korjataan erikseen ja käytetään rehun kuitulisänä. Vehnälle on saatu korkeat tärkkelyspitoisuudet, lähes maissin tasoa. Tämä kiinnosti myös Pasinatoa tilan ruokinnassa”, Olli Fält kertoo.
Myös Italiassa kriittinen keskustelu tuotannon ympäristövaikutuksista on lisääntynyt. ”Väärää tietoa on paljon. Ihmiset tarvitsevat opastusta ja neuvontaa ruuantuotannon kysymyksissä”, sanoo tutkija Stefania Pasinato. Kuva: Taina Renkola”Suurin huoli tällä hetkellä on maidon hinnan lasku ja sen lisäämä epävarmuus tilojen kannattavuuden näkökulmasta.”
Pasinaton mukaan myös Italiassa kriittinen keskustelu tuotannon ympäristövaikutuksista on lisääntynyt.
”Väärää tietoa on kuluttajilla paljon. Ihmiset tarvitsevat opastusta ja neuvontaa ruuantuotannon kysymyksissä”, hän totesi.
Italiassa maidontuottajat vastaavat tuotannon hiilipäästöjen vähentämisvaatimukseen ennen muuta tehostamalla tuotantoa nostamalla eläinkohtaista tuotosta. Esimerkiksi Bovaer-rehulisäaine ei hänen mukaansa ole ollut Italiassa käytössä Pohjoismaiden tapaan.
”Hiilijalanjälkikeskustelussa on muistettava märehtijöiden merkitys ruuantuotannossa. Ne pystyvät ainoina eläiminä hyödyntämään ihmisravinnoksi kelpaamatonta ravintoa muuttaen sen ihmisille soveltuvaksi, korkean ravintoarvon lihaksi ja maidoksi”, Pasinato sanoi.
Maatalous elää nopean muutoksen vaihetta Italiassa.
”Suurin huoli tällä hetkellä on maidon hinnan lasku ja sen lisäämä epävarmuus tilojen kannattavuuden näkökulmasta. Tärkeintä on varmistaa, että tuottajat selviävät tilanteessa, jotta ruuantuotanto voidaan turvata.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
