”Tunneliviljelyssä on moninkertaisesti käsityötä vastaavaan avomaatuotantoon verrattuna”, kiteeläinen puutarhayrittäjä Ismo Ruutiainen tuumaili katsellessaan valtavia tunneliviljelyalueita Englannin Herefordissa.
Ruutiainen tietää, mistä puhuu, sillä hän kuuluu puutarhamarjojen tunnelituotannon uranuurtajiin Suomessa.
Ensimmäinen tunneli tilalle pystytettiin yksitoista vuotta sitten. Kokemukset ovat olleet pääsääntöisesti hyviä.
Kustannukset ovat keskeinen puutarhamarjojen tunnelituotannon kehittämistä Suomessa rajoittava tekijä. Monessa EU-maassa tunnelien perustamiseen on saatavissa tukea, Suomessa ei.
”Näiden on eri täällä [Englannissa], kun saavat investointitukea”, Tommi Anttila toteaa.
Anttila viljelee Kokemäellä 54 hehtaarin marja- ja vihannestilaa. Tunneliviljelyä ei ole vielä kokeiltu, mutta laskelmia on tehty. Jos tunneliin päädytään, ensimmäisenä sinne tulee vadelmaa.
Tunneliviljelyn selvin hyöty on satokauden aikaistaminen, pohtii sulkavalainen marjan- ja vihannesviljelijä Mikko Ruottinen.
Myös sadon laatuun on tunneliviljelyssä helpompi vaikuttaa kuin avomaalla. Vaikka tunnelituotantoa on Ruottisen tilalla pohdittu, käytäntöön pohdintoja ei ole vielä viety.
Ruottisen mukaan Englannin-reissulta tarttui mukaan ajatuksia työvoiman käytön tehostamisesta. Siihen olisi panostettava, jos mielii investoida työvoimaa vaativaan tunnelituotantoon.
Carita Lindholmia tunneliviljely kiinnostaa. Hän myi tilaltaan Hartolasta ensimmäiset luomumansikat viime kesänä.
”Ehkä kesällä 2014”, hän mietti tunneliviljelyn aloittamisen aikataulua.
Ruutiainen, Anttila ja Lindholm osallistuivat Englantiin suuntautuneelle opintomatkalle huhtikuun alussa. Järjestelyistä vastasi Suonenjoella toimiva Marjaosaamiskeskus.
SOILI RIEPULA