Kalkituskausi etenee rivakasti lännessä, idässä odotellaan peltojen routaantumista

Urakoitsija Sami Tuominen hakee päivän kolmatta kalkkikuormaa helmikuun ensimmäisellä viikolla Vampulan kalkkitehtaalta. "Eilinen oli parempi, ehdittiin ajaa viisi kuormaa, mutta tänään jäädään ehkä neljään."

Tuominen levittää veljensä kanssa kalkkia maan lounaisosassa. Viime vuosi oli heikko, mutta nyt näyttää paremmalta. Tilauksia on runsaasti odottamassa ja töitä on paiskittu loppiaisesta saakka.

Haastatteluhetkellä Tuomiset levittivät kalkkia Euran Paneliassa.

Työ sujuu hyvin, eikä peltojen kantavuudessa ole ollut ongelmia. Luntakin on vielä sopivasti, ehkä 30 senttiä. Seuraava viikko saattaa kuitenkin jäädä väliin kovien pakkasten takia, Tuominen pohtii samalla, kun kalkki ryöppyää auton lavalle.

Länsi-Suomessa kalkkiväellä on riittänyt kiireitä loppiaisesta saakka. Sami Tuominen haki päivän kolmatta kalkkikuormaa helmikuun ensimmäisellä viikolla Vampulan kalkkitehtaalta. Kuva: Veikko Niittymaa

Tilanne on kaksijakoinen, toteaa aluepäällikkö Jan Drugge Nordkalkilta.

Lännessä työt sujuvat, mutta idässä odotellaan peltojen routaantumista. Raja kulkee jossain Uudenmaan länsiosissa. Siitä itään lunta on runsaasti ja maat ovat lähes roudattomia.

Lohjan-Vihdin-Nurmijärven seudulla on erikoinen tilanne. Lunta on paljon eikä routaa juuri yhtään. Voi olla, ettei routaa saada koko talvena. Kymenlaaksossakin oli odottava tunnelma helmikuun puolivälissä.

Lännempänä kelit suosivat ja Pohjanmaalla levityskalusto on hyvin liikkeellä. Kelpo kautta on toivottu, sillä kalkituksia on jäänyt rästiin jo useamman vuoden. Lisäksi urakoitsijat ovat investoineet uuteen kalustoon, Drugge toteaa.

Drugge patistaa viljelijöitä ottamaan yhteyttä urakoitsijaan, jos kalkkia aiotaan levittää sängelle tai nurmelle. Ne kantavat koneita, vaikka routaa ei olisikaan. Kynnöksillä tilanne on toinen.

Urakoitsijat eivät tiedä, minkälaiselle pellolle kalkkia aiotaan levittää eikä heillä ole aina aikaa ottaa yhteyttä asiakkaisiin ja kysyä asiaa.

Druggen mukaan viime vuosi oli ehkä historian toiseksi huonoin vuoden 2015 jälkeen. Leudon talven takia lunta ja routaa oli vähän. Lisäksi syyslevityksiä jäi tekemättä, kun puinnit viivästyivät. Se näkyy nyt. Patoutunutta tarvetta puretaan.

Kalkkikiveä menee nyt enemmän kuin magnesiumpitoista dolomiittia.

Routaa on vähän Lapin eteläpuolella, kun lumipeite on suojannut maata. Kuva: Jukka Pasonen

Juuan dolomiittikalkin yrittäjä Jukka Repo odottaa vilkasta kalkituskautta. Tammikuussa levitettiin syksyltä jääneitä rästejä ja hetken oli hiljaista. Helmikuun alussa tilauksia alkoi tulla ja siitä lähtien levityskalusto on ollut liikkeellä.

"Yritämme koota tilauksia alueellisesti yhteen, jolloin kaluston siirtoja ei tule niin paljon. Usein viljelijät havahtuvat ja soittavat, kun urakoitsija tulee kylälle", Repo kertoo.

"Kiivain sesonki on juuri alkamassa ja kiirettä pitää ainakin maaliskuun lopulle. Olot eivät ole ainakaan huonot ja ovat meidän puolella. Toivottavasti lumet eivät sula aikaisin, jotta kautta riittää", Repo pohtii.

Puuterimaista lunta on maan itäosissa puolisen metriä, mikä on estänyt maata routaantumiselta, mutta kalkin levitystä se ei vielä haittaa. Metsän reunoihin on saattanut kertyä lunta turhankin paljon.

Sotkamossa kalkkivaunu painui aika syvälle, kun maa ei ollut yhtään roudassa. Routaa on kaikkineen hyvin vähän, Repo kertoo.

Yhtiöllä on kaksi louhosta, Juuassa Pohjois-Karjalassa ja Oulujärven pohjoispuolella Paltamossa.