Nautojen metaanipäästöjen vähentämiseen liittyy monia ongelmia

Märehtijöiden tuottama metaani on noussut ilmastomuutoksen torjunnassa korostetusti esille. Keskustelussa unohdetaan, että märehtijöiden tuottama metaani on kiertävää hiiltä, joka muuttuu ilmakehässä 10–12 vuodessa takaisin hiilidioksidiksi, joka on kasvien käytettävissä yhteyttämiseen.

Märehtijöiden tuottaman metaanin määrä ilmakehässä ei lisäänny. Sen sijaan fossiilinen metaani ja hiilidioksidi lisäävät kasvihuonekaasujen määrää ilmakehässä.

Märehtijöiden tuottaman metaanin vähentämistä voidaan perustella sen nopealla hajoamisella ilmaston kannalta vähemmän haitalliseksi hiilidioksidiksi.

Viimeisen 20 vuoden aikana tehdyissä tutkimuksissa on pyritty märehtijöiden tuottaman metaanin vähentämiseen ruokinnalla, lisäaineilla ja eläinjalostuksella. Käytännön sovelluksia työ ei ole juuri tuottanut.

Rehuannoksen koostumusta muuttamalla metaanin tuotantoon voidaan jonkin verran vaikuttaa, mutta mahdollisuudet taloudellisen tuloksen huonontumatta ovat rajalliset. Rasvalisäykset vähentävät metaania, mutta viljaa korvaavan rasvan suurempi hiilijalanjälki voi aiheuttaa negatiivisen kokonaisvaikutuksen.

Viljan osuutta kasvatettaessa korkeat väkirehutasot voivat vähentää pötsin tuottamaa metaania, mutta nurmivaltaisen ruokinnan hiilitase on parempi.

Myös metaania vähentävistä lisäaineista käytännön sovelluksia on vähän. Lisäaineet kasvattavat tuotantokustannuksia, koska tuotokset eivät ole lisääntyneet metaanin vähentymisestä huolimatta. Globaalisti lisäaineita voidaan käyttää lähinnä länsimaiden intensiivisessä tuotannossa, jossa metaanin määrä tuoteyksikköä kohti on jo maapallon keskiarvoon verrattuna pieni.

Metaanipäästöjen vähentämiseen eläinjalostuksella liittyy monia ongelmia. Samoissa olosuhteissa samalla ruokinnalla ja syöntitasolla metaanin tuotanto lehmien välillä vaihtelee vain vähän.

Koska vähemmän metaania tuottavilla eläimillä on pienempi pötsi, rehun viipymisaika pötsissä lyhenee ja sulavuus huononee. Kun märehtijöiden tärkein ominaisuus ihmisravinnon tuottamisessa on kyky käyttää ihmisravinnoksi kelpaamattomia nurmirehuja tai elintarviketeollisuuden sivutuotteita, vähemmän metaania tuottavien eläinten jalostus toimii tätä tavoitetta vastaan.

On myös huomattava, että pötsin mikrobit tuottavat metaanin. Siten mahdollisuudet vähentää metaania lehmän ominaisuuksien jalostuksella ovat rajalliset. Jotta vähemmän metaania tuottavat mikrobit voisivat menestyä, niiden tulee olla kilpailukykyisiä pötsin olosuhteisiin vuosimiljoonien kuluessa sopeutuneiden mikrobien kanssa.

Pötsin mikrobikanta voi yksilöiden välillä olla hyvin erilainen, mutta siitä huolimatta ne tuottavat metaanin tuotantoon vaikuttavia rasvahappoja samassa suhteessa.

Luotettavat mittausmenetelmät ovat yksi metaanijalostuksen ongelma. Ne yliarvioivat lehmien välisen vaihtelun.

Rehun hyväksikäytön tehostaminen on pitkällä tähtäimellä paras tapa vähentää metaanipäästöjä tuoteyksikköä kohti.

Suomessa maidontuotannon metaanipäästöt vähenivät 57 prosenttia vuodesta 1965 vuoteen 2020. Maitokiloa kohti vähennys oli 37 prosenttia. Tämä saavutettiin parantuneen ruokinnan, eläinjalostuksen ja hoidon tuloksena.

Metaanin kokonaistuotannon vähentymiseen vaikutti myös lehmien määrän vähentyminen.

Vähennys maitokiloa kohti johtuu rehun hyväksikäytön parantumisesta. Tämä johtuu tuotostason noususta ja eläinten ylläpitoon käytettävän rehun osuuden vähentymisestä.

Metaanipäästöjä tuotettua maitomäärää kohti voitaisiin vähentää tehokkaasti jalostamalla lehmiä käyttämään rehu tehokkaammin hyväksi eli tuottamaan enemmän maitoa kulutettua rehumäärää kohti. Parhaan ja huonoimman kolmanneksen ero metaanin määrässä maitokiloa kohti oli 20 prosenttia. Jalostettaessa todellista rehun hyväksikäyttöä sekä viljelijä että ympäristö hyötyvät.

Muut maidontuotannon ympäristöhaitat, esimerkiksi typpikuormitus, vähenisivät samassa suhteessa kuin syöty rehumäärä tuotekiloa kohti vähenee.

Myös lehmien kestävyyden parantuminen vähentäisi maidontuotannon kokonaispäästöjä

Globaalisti tuotannon tehostaminen ja eläinmäärän vähentäminen on ainoa realistinen ja kestävä vaihtoehto märehtijöiden metaanikuormituksen vähentämiseksi.

Suomen ja muiden länsimaiden tulokset tukevat tätä. Kehitysmaissa tämän strategian potentiaali on suuri, sillä esimerkiksi maitotuotoksen lisääntyminen 1 000 kilosta 2 000 kiloon vähentäisi tuotekohtaista metaanipäästöä yli 40 prosenttia.

Tutkimuspanosten käyttö tuotannon biologisen tehokkuuden parantamiseen voisi olla paras vaihtoehto myös metaanipäästöjen vähentämiseksi.

Pekka Huhtanen

Vieraileva asiantuntija

Luonnonvarakeskus