Sähkölinjojen katkaiseminen pysäytti lypsyt, työntekijä astui miinaan: Ukrainalaisesta maitotilasta jäi sodassa jäljelle vain rippeet

Henkilö: Liudmyla Golub, viljelijä ja osuuskunnan puheenjohtaja, ikä 43 vuotta

Paikka: Mykolajivin alue

Golub: ”Osuuskunta oli mukana maidontuotannossa. Sodan alussa meillä oli 267:n eläimen suuruinen karja, josta lypsylehmiä oli 130. Maata oli 1200 hehtaaria. Sillä viljeltiin pääasiassa viljaa ja auringonkukkaa. Lisäksi viljelimme maissia säilörehuksi, durraa, ruista, sinimailasta ja vesimelonia.”

Liudmyla Golub, osuuskunnan johtaja. Taustalla on entisen viljavaraston katon kappaleita. Kuva: Iurii Mykhaylov

”Venäläiset tulivat 300 metrin päähän kylästä. Muutaman päivän päästä venäläisten invaasiosta koko sato, lukuun ottamatta 300:aa tonnia auringonkukan siemeniä ja 100:aa tonnia vehnää paloi maan tasalle tykistötulen takia.

Koska teitä oli suljettu ja miinoitettu möimme maitoa lähialueille.

Ennen sodan alkua pystyimme myymään auringonkukkaa 1 100 dollarilla tonni. Viime syksynää saimme enää puolet siitä.

Maaliskuun 11. päivänä venäläiset tuhosivat voimalinjan ja kylästä menivät sähköt. Jouduimme ostamaan generaattoreita ja tuottamaan itse sähköä, jotta saimme vettä kaivoista.

Onneksi varastoissa oli dieseliä tätä varten.

Viime vuoden toukokuussa tilanne muuttui sietämättömäksi ja melkein kaikki työntekijät lähtivät. Vain muutama jäi huolehtimaan karjasta. Lypsy oli kuitenkin mahdotonta.”

Maidontuotanto Liudmyla Golubin tilalla romahti Venäjän hyökkäyksen jälkeen. Kuva: Iurii Mykhaylov

”Menetimme kolme puimuria, traktoreita, kaksi kylvökonetta. Mutta korjaamme yhden puimurin ja useita traktoreita, vaikka siitä koituukin isot kustannukset varaosien ja elektroniikan muodossa.

Venäläiset varastivat myös akkuja ja laskivat laitteista dieselit.

Käytämme keinokastelua, mutta venäläiset tuhosivat kastelujärjestelmän ajamalla tankilla sen yli.”

”Kylää tulitettiin päivittäin. ihmiset nukkuivat kellareissa. Kyläläiset auttoivat toisiaan sammuttamaan tulipaloja. Moni niistä, oma taloni mukaanlukien, tuhoutuivat täysin.

Kuusi asukasta menehtyi tulituksessa, heistä yksi oli johtava mekaanikkomme.

Venäläiset vetäytyivät kylästä huhtikuun puolessa välissä viime vuonna. Marraskuun 10.päivä tulitus loppui, kun venäläiset siirtyivät Hersonista Dnepr-joen vasemmalle rannalle.”

Liudmyla Golub tuhoutuneen varastorakennuksen sisällä. Kuva: Iurii Mykhaylov

”Tänä keväänä onnistuimme kylvämään 150 hehtaaria auringonkukkaa, 100 hehtaaria vehnää ja 400 hehtaaria ohraa sekä hieman hernettä.

The Howard Buffettin säätiö on väliaikaisesti tarjonnut meille kaksi kylvölannoitinta. Sen lisäksi säätiö tarjoaa New Hollandin puimurin sadonkorjuuta varten. Meidän täytyy maksaa kuljetus ja polttoaine.

Säätiö auttoi meitä säästämään kymmeniä tuhansia dollareita verrattuna tilanteeseen, jossa olisimme joutuneet vuokraamaan puimurin ja kylvökoneet sekä traktorin.”

”Tällä hetkellä prioriteettimme on korjata viljavarastojen ja karjasuojien katot.

Ilman kansainvälistä apua kaiken korjaus tulee kestämään vuosia, jopa vuosikymmeniä. Haasteista huolimatta korjaamme koulun, kylätalon ja ensiapukeskuksen.

Tällä hetkellä pankit kieltäytyvät lainaamasta, sillä peltoja ei ole tarkastettu miinojen ja kranaattien takia.

Samaan aikaan kaksi työntekijäämme saivat vakavan jalkavamman miinan räjähdyksestä.

Me saamme apua miinojen raivaamisesta toisinaan norjalaisilta, kunhan ensin löydämme miinojen sijainnin. Eteneminen on hidasta.”