Tuottajien pitäisi saada tuottamastaan lihasta selkeästi nykyistä korkeampi hinta, jotta he voisivat parantaa eläinten hyvinvointia, sanoo toiminnanjohtaja Helinä Ylisirniö Suomen eläinsuojeluyhdistysten liitosta SEY:stä.
”Nyt kauppa vie välistä yhä suuremman osan.”
Ylisirniö painottaa, että SEY tai eläinsuojeluyhdistykset eivät lähtökohtaisesti ole tuottajien kanssa eri puolilla, vaikka asioista välillä ollaan hyvinkin eri mieltä.
Tuottajia ei haluta syyllistää, mutta SEY:n ja eläinsuojeluyhdistysten tehtävä on eläinten hyvinvoinnista huolehtiminen ja edistäminen.
Esimerkiksi voidaan ottaa sikojen virikkeet.
”Me emme halua sioille leluja, jotta niillä olisi kivaa, vaan virikemateriaalia, jotta ne saavat toteuttaa lajityypillistä käyttäytymistään.”
”Tässä ei ole kyse mistään ituhippien ja kukkahattutätien päähänpinttymästä”, Ylisirniö huomauttaa. Monet tieteelliset tutkimukset todistavat, että sioilla on sisäsyntyinen tarve tonkia.
Jos ne eivät voi tätä tarvetta toteuttaa eli käyttäytyä lajityypillisellä tavalla, ne turhautuvat ja stressaantuvat.
Stressaantunut eläin tuottaa huonommin, joten eläinten hyvinvointi on myös tuottajan etu.
Tuotantoeläimistä erityisesti sikojen olosuhteissa on parantamisen varaa, Eläinsuojeluyhdistys katsoo.
”Ongelmat ovat sekä yksittäisiä että rakenteellisia.”
Yleensä eläinten huonot olosuhteet ovat seurausta omistajan pahoinvoinnista. Suoranaisia eläinrääkkäystapauksia tuotantoeläinpuolella sattuu harvoin.
Rakenteellisilla ongelmilla tarkoitetaan sianlihan tuotantoketjua, jossa olosuhteet on viritetty tuotannon maksimoimiseksi, Ylisirniö selittää. Esimerkkinä hän mainitsee sikojen tilavaatimuksen. Pääsääntöisesti sioilla on käytössään lain vaatima määrä tilaa. Sitä pitäisi kuitenkin olla enemmän, jotta ne voisivat paremmin.
MAIJA ALA-SIURUA