

Siivouspäivä saa siirtyä.
Hellepäivänä kasvihuoneissa Haukivuorella Mikkelin kupeessa lämpötila on noussut yli 40:n asteen ja kesäkukkien myyntiaikakin on jo ohi.
On siis hyvä hetki jättää puunaaminen tuonnemmaksi ja keskustella puutarha-alasta.
Taantuma ja työttömyyden kasvu ei ole eteläsavolaisella Katajakankaan puutarhalla syönyt ihmisten kiinnostusta kesäkukkiin.
Myynti on hieman laskenut koronavuosista, mutta pitänyt silti yllättävän hyvin pintansa, kertoo kauppapuutarhuri Harri Kohvakka.
Hän pyörittää puutarhaa yhdessä puolisonsa Pia Kohvakan kanssa.
Parhaimmillaan työntekijöitä on tilalla toistakymmentä.
”Lyhyet työsuhteet haastavat ja myös se, että ihmisten pitää puhua suomea. Myynti ei oikein suju englanniksi tällä alueella”, Harri Kohvakka sanoo.
Alkukesä ei ollut viileiden kelien takia kesäkukille otollisin. Kysyntäpiikki tulikin tavallista myöhemmin.
Vihannespuoleen verrattuna pariskunnan pyörittämä puutarha on pieni, mutta suoramyyntikukkatarhaksi jo kookas.
Vuosittainen tuotantomäärä yltää 80 000—90 000 taimeen. Kaikki myydään vähittäisasiakkaille. Lajikkeita on satoja.
Katajakankaan puutarhassa panostetaan laatuun. Etelä-Savossa asiakkaita on houkuteltava saapumaan kasvihuoneelle kauempaakin.
Kulutuksen nopeus ja maailman hektisyys heijastuvat puutarhatuotantoonkin, Kohvakka pohtii. Ihmiset ostavat silmillään.
Kasvin pitää olla jo ostettaessa näyttävä, eikä hoitotoimenpiteisiin käytettävä aika saa olla kovin suuri.
”Ennen muinoin yleisin kysymys oli, kestääkö kasvi koko kesän. Nykyisin kysytään, tarvitseeko nyppiä. Sitä ei haluta tehdä.”
Hyötykasvit olivat pitkään nousussa, nyt niiden menekki on tasaantunut.
Kuumankestäjät nousevat väkisinkin.
”Täälläkin lämpötilat kohoavat.”
”Ennen muinoin yleisin kysymys oli, kestääkö kasvi koko kesän. Nykyisin kysytään, tarvitseeko nyppiä. Sitä ei haluta tehdä.”
Harri Kohvakan isä aloitti puutarhatuotannon Haukivuorella vuonna 1980, joskin ensin harrastusmielessä.
Hän oli valmistunut Otavan puutarhaoppilaitoksesta ja käynyt vihannesviljelyyn liittyvän kurssin.
”Isän aikana tehtiin jo kaupalliseen käyttöön suunnattu kasvihuone.”
Oman kylän ihmiset alkoivat kysellä ensin hautuumaakukkien perään, koska niitä ei läheltä saanut.
Sen lisäksi tilalla tuotettiin salaattia ja 80-luvun lopulta vuoteen 2020 asti myös kasvihuonekurkkua.
Sukupolvenvaihdos tilalla tehtiin 1990-luvun taitteessa.
”Yrittäjyys oli itsestäänselvyys. Siihen maailmanaikaan oli selvää, että joku jatkaa tilaa.”
Maailma on sittemmin muuttunut: Itsekin isäksi päässyt Kohvakka ei oleta, että välttämättä oma lapsi ottaisi tilan haltuunsa.
Nykyisin tila keskittyy täysin kukkien tuotantoon.
”Oma jaksaminen ja ruuhkainen markkina rajoittavat kurkunviljelyä. Kaikki pinta-alat ovat keväällä kukilla.”
Valotettua alaa ei ole, joten esimerkiksi joulutähtiä tilalta ei saa.
Riippumattomuus keinovaloista ja niiden vaatimasta sähköstä on tuonut etua epävarmoina aikoina.
”Yrittäjyys oli itsestäänselvyys. Siihen maailmanaikaan oli selvää, että joku jatkaa tilaa.”
Lepaan puutarhanäyttelyyn Katajakankaasta ei tule myytävää. Kausi on ohi ja tilaisuus heille verkostoitumista varten.
”Lepaan näyttely on Pohjoismaiden suurin - todella merkittävä suomalaisella puutarhapuolella.”
Puutarhatuotantomaista ylivoimaisesti suurin on Hollanti. Suomen ja Hollannin kesäkukat ovat pitkälti samat, Kohvakka kertoo.
”Yksittäisistä kasveista talvio tai viisikki ovat sellaisia, mitä muualla Euroopassa näkee enemmän.”
Omaa suosikkia kukista Kohvakka ei suoranaisesti osaa nimetä. ”Paras kasvi on se joka myy. Vau-efektiä tulee enää harvoin.”
Vaikka uutuudenpaloa syntyy nykyisin harvemmin, Kohvakka on kauppapuutarhuri - ja ylpeä siitä. ”En osaisi olla muuta kuin yrittäjä.”
Kun valo keväällä osuu sisään huoneisiin, puutarhuri herää talviunesta.
”Omassa tekemisessä pitää olla sen verran paloa, että teet hyvin.”
Portulakka: ”Kuumankestäjät nostavat selvästi päätään.”
Pelargonia: ”Oli pitkään laskussa. Miellettiin ehkä mummon kukkana, mutta nyt noussut suosioon. Helppohoitoinen, kestää kuumaa.”
Miljoonakello ja pikkupetuniaryhmät: ”Vahva meille, paljon värejä ja kerrottuja kukkia. Monipuolinen. Ei sovi syvään varjoon, eikä paahteeseen.”
Lähde: Harri Kohvakka
Verenpisara: ”Ei hirveästi kysytä enää, on hiipunut jo pidemmän aikaa.”
Petunia ja ahkeraliisa: ”Pitää nyppiä ja siivota, että pysyy nättinä.”
Begonia: ”En tiedä, ovatko liian haastavia vai kyllästyttääkö. Ihmiset haluavat jotakin uutta.”
Lähde: Harri Kohvakka