Byrokratia on luotu palvelemaan asiakasta, mutta hyvät tavoitteet ovat hukkuneet sääntöviidakon alle

Mikä aiheuttaa viljelijöille hallinnollista taakkaa ja miten sitä voisi vähentää Euroopan yhteisessä maatalouspolitiikassa?

EU:n komissio haluaa tietää asiasta lisää, ja online-kysely on sitä varten auki huhtikuun kahdeksanteen päivään asti komission verkkosivuilla. Yhteinen maatalouspolitiikka on yksinkertaisuuden pyrkimyksessään monimutkaistunut jokaisen uuden rahoituskauden myötä.

Nykyinen komissio haluaa loppumetreillään helpottaa viljelijöiden taakkaa, mutta mahdolliset uudistuksen toimeenpanot menevät joka tapauksessa uudelle komissiolle, joten muutokset ovat hyvin epävarmoja. Euroopan parlamentin vaalit ovat kesäkuussa, ja uusi komissio aloittaa lokakuussa.

Tein väitöskirjani EU:n maatalouspolitiikan byrokratiasta. Maataloustukien hallinto, kuten muukin julkinen hallinto, perustuu vielä hyvin vahvasti 1920-luvulla luotuun byrokratiamalliin.

Byrokratia tarkoittaa alun perin sääntöihin ja ohjeisiin perustuvaa hallintoa, joka on ennen kaikkea täsmällistä, nopeaa, selkeää, pitkäjänteistä, ennakoitavaa ja kustannustehokasta. Ajan saatossa byrokratia on kuitenkin paisunut, ja hyvät tavoitteet ovat hukkuneet sääntöviidakon alle. Säännöistä on tullut itseisarvo, ja hallinto elää byrokratian rautahäkissä.

Maataloushallinnonkin organisaatioissa henkilömäärät ovat lisääntyneet ja tehtävät eriytyneet sekä pirstaloituneet. Kokonaisuutta ei juurikaan kukaan ymmärrä eikä hallitse. Kustannustehokkuuskin on kadonnut ajan saatossa. Nyt maataloustukien valvonnasta ja tukien maksatuksesta Suomessa vastaava Ruokavirasto on aloittamassa muutosneuvottelut. Voisiko valvontakin toimia sujuvammin ja kustannustehokkaammin?

Tutkimukseni mukaan byrokratian haittatekijöitä voitaisiin vähentää lisäämällä luottamusta viranomaisen ja tuenhakijan välille, lisäämällä harkintavaltaa päätöksentekijöille, uudistamalla politiikan käytäntöjä ja oppimalla virheistä.

Parhaimmillaan byrokratia palvelee asiakasta ja tehostaa viranomaisten työtä. Kulttuurin muutos vaatii kurinalaisuutta jokaiselta toimijalta kaikilla tasoilla: politiikan valmistelijoilta, päätöksentekijöiltä, tarkastajilta, maksajilta ja yrittäjiltä.

PTT on mukana Luonnonvarakeskuksen vetämässä CAP2028-hankkeessa, jossa tarkastellaan Suomea EU:n maatalouspolitiikan tekijänä.

Tavoitteena on, että Suomi olisi vaikuttamassa politiikan suuntaan eikä vain toteuttamassa ylhäältä annettua politiikkaa. Tutkimuksessa kartoitetaan poliittisen päätöksenteon tueksi muutostarpeita ja suuntaviivoja tulevalle rahoituskaudelle. Lisäksi kerätään näkemyksiä maatalouspolitiikan päätöksentekoprosessin toimivuudesta.

Komission kysely luo hyvää pohjaa tällekin tavoitteelle. Suomalaiset viljelijät, olkaa aktiivisia ja antakaa äänenne kuulua.

Kirjoittaja on PTT:n vanhempi maatalousekonomisti