Ratapiha oli valtava halkotarha
Höyryvetureiden aikaan VR oli merkittävä puun hankkija Suomessa. Tarina kertoo, että veturit ja asemien lämmitys kuluttivat enimmillään 40 000 mottia puuta päivässä.
Kuva: Ville-Petteri MäättäKEURUU (MT)
Höyryvetureiden kulta-aikaan 1930-luvun alussa Haapamäen merkittävän risteysaseman piha oli pakattu aivan täyteen halkoja. Haapamäen höyryveturipuiston isäntä Martti Vainio näyttää vanhaa kuvaa, jossa halkopinot jatkuvat taivaanrantaan saakka.
”Junat ja VR:n asemien lämmitys kuluttivat koko Suomessa enimmillään 40 000 mottia puuta päivässä. Näin minulle on kerrottu”, Vainio kertoo.
Halkovarastoja oli siihen aikaan useita muuallakin. Nyrkkisääntö nimittäin on, että höyryveturi kuluttaa kymmenen mottia halkoja sadalla kilometrillä.
Viimeiset höyryveturit puskivat työkäytössä vielä 1970-luvun puoliväliin saakka. Sen jälkeen suuri osa on ruostunut pilalle.
Haapamäen puistolla ja aidan takana olevalla Haapamäen Museoveturiyhdistyksellä on hallussaan yhteensä noin puolet Suomen sadasta höyryveturista.
”Tämä on aika rautapitoinen alue. Täällä on noin kolme miljoonaa kiloa rautaa”, Vainio tuumaa kokoelmastaan.
Kaikilla vetureilla on tarina ja moni on mallistonsa viimeinen säilynyt yksilö.
Vainion veturit eivät ole ajokuntoisia, mutta naapurissa oleva Museoveturiyhdistys ylläpitää toimivia vetureita.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat