Bisan tilan herefordit vaihtuivat lypsykarjaan viime vuoden lopulla. Kuva: Sanne Katainen
Hullu idea toi lypsylehmät takaisin Vantaalle
Vantaalla Bisan tilaa pitävät Eva-Linn ja Rasmus Sahl vaihtoivat herefordit maidontuotantoon. Töitä riittää mutta mielekäs työ auttaa jaksamaan.TilaajalleVantaa
Vantaalaiset maidontuottajat Eva-Linn ja Rasmus Sahl ovat tyytyväisiä Bisan tilan suunnanmuutokseen. Herefordit vaihtuivat lypsylehmiin viime vuoden lopulla. Kuva: Sanne Katainen”Oletko aivan hullu?” kertoo Eva-Linn Sahl kysyneensä, kun puoliso Rasmus Sahl otti lypsylehmät puheeksi ensimmäisen kerran.
”Minuutin pohdittuani olin sitten sitä mieltä, että olisipa kiva”, Eva-Linn Sahl jatkaa.
Ja niin kävi, että viime vuoden lopulla lypsykarja palasi Vantaalla sijaitsevalle Bisan tilalle. Sahlit ovat pitäneet Eva-Linnin kotitilaa syksystä 2018 lähtien.
Aivan puskista ajatus lypsykarjasta ei tullut, sillä Eva-Linnin vanhemmilla oli lehmiä. Niistä luovuttiin keväällä 2018, sillä Sahlit eivät halunneet aloittaa tilan pitoa vuonna 2001 rakennetun pihaton remontilla.
Lypsykarjan tilalle otettiin herefordeja mutta emolehmien pitäminen ei ollut Sahlien juttu. Herefordit viihtyivät pihatossa huonosti ja luonnonlaitumia oli liian vähän.
Ajatus herefordeista luopumisesta sai vauhtia, kun asiantuntijan kanssa tehdyt laskelmat osoittivat lihakarjan pitämisen olevan tilan kannattavuuden tekohengittämistä.
”Korvausinvestointeja emme olisi voineet tehdä ilman lainaa”, Rasmus Sahl kertoo.
Niin alettiin selvittää maidontuotannon aloittamista.
Ensin kysyttiin meijeriltä, ottaisiko se uusia maidontuottajia. Arlan vastaus oli kyllä mutta ei luomuna. Niinpä Bisan pellot ovat edelleen luomutuotannosta, karja ei.
Eläinten kohdalla luomusta luopuminen ei ollut kynnyskysymys, sillä luomun vaatimaan byrokratiaan Sahlit kertovat kyllästyneensä.
Sitten kerrottiin Eva-Linnin isälle.
”Älkää vielä kertoko äidille, muuten hän hyppää kattoon innostuksesta.”
Suurin osa Bisan karjasta ostettiin parsinavetoista. Niidenkin lehmät oppivat nopeasti robottilypsylle. Kuva: Sanne KatainenSuunnitelmien toteuttaminen venyi Ukrainan sodan alettua, kun korot nousivat. Lisäksi pankki pohti kauan lainan myöntämistä.
Myönteinen lainapäätös tuli noin vuosi sitten, ja viimeiset herefordit lähtivät viime syksynä.
Myös ympäristöluvan käsittelyssä kului aikaa – maitotilan lupa-asiat eivät ehkä olleet Vantaan virkamiehille niitä kaikkein tutuimpia, Sahlit hymyilevät.
Naapurit ovat suhtautuneet hyvin. Näin oli myös herefordien aikaan. Pientä palautetta on tullut lannanlevittämisestä, mutta kaikesta on selvitty keskustelemalla.
”Numeroiden pyörittelyssä ovat asiantuntijat olleet apuna. Me osaamme eläimet ja pellot.”
Vanha navetta remontoitiin viime kesän ja syksyn aikana yhden robotin pihatoksi. Remontti tehtiin pitkälti omin voimin.
Parsia korotettiin 15 senttimetriä lattiapinnasta, jotta parsissa oleilevien lehmien sonta tippuu lantakäytävälle. Korotus oli tarpeellinen myös tulevaisuudessa hankittavaa puhdistusrobottia ajatellen.
Pihaton ilmanvaihto oli herefordien aikaan koneellinen. Nyt pihatossa on verhoseinät ja hormit katolla. Vesiputket ja linjasto kaivoon uusittiin. Lisäksi valaistus vaihdettiin ledeihin.
Suunnitteilla on uusi lietesäiliö ja jaloittelutarha lehmille, jotka kesällä pääsevät laiduntamaan
Eva-Linn Sahlin kädessä karjaharja, jolla oli keskeinen rooli lehmien totuttamisessa uusiin omistajiinsa. Kuvassa myös Eva-Linnin puoliso Rasmus Sahl. Kuva: Sanne Katainen”Numeroiden pyörittelyssä ovat asiantuntijat olleet apuna. Me osaamme eläimet ja pellot”, Rasmus Sahl kertoo.
Kustannusarvio navetan remontille kalusteineen ja lehmineen oli 550 000 euroa ja siinä myös pysyttiin. Sahlit saivat korotettua investointitukea.
Laskelmissa maitolitran tuottajahintana oli 0,47 euroa, Sahlit kertovat. Heidän mukaansa investointi on maksanut itsensä takaisin 5–10 vuodessa.
”Nyt pitää investoida, kun on vielä työuraa edessä ja saa lainat maksettua”, Rasmus Sahl sanoo.
Kustannuksissa säästettiin muun muassa jättämällä mattoruokkija ja puhdistusrobotti toistaiseksi hankkimatta.
Lehmien hyvinvoinnista ei tingitty, joustoparret ja vesipatjat lisäävät eläinten mukavuutta.
Lehmien hyvinvointia lisäävät joustoparret ja vesipatjat. Kuva: Sanne KatainenBisan lypsykarjan lehmät on ostettu muutamasta eri karjasta. Suurin osa eläimistä tuli parsinavetoista, mutta nekin oppivat nopeasti robottilypsylle. Toisilleen vieraat lehmät tottuivat nopeasti myös toisiinsa.
Tutustuminen uusiin omistajiin sujui sekin hyvin. Eva-Linn Sahl kertoo kulkeneensa eläinten joukossa tuntikausia karjaharja kädessä rapsuttamassa lehmiä.
Nyt kun kulkee lehmien joukossa, harjattaviksi haluavia riittää jonoksi saakka.
Bisan navetassa on lehmiä 55. Kaikki sonnivasikat myydään välitykseen. Osa lehmävasikoita kasvatetaan itselle uudistukseen.
Energiakorjattua maitoa per lehmä tulee nyt noin 32–33 kiloa. Määrä nousee tavoitteen mukaisesti koko ajan, Sahlit kertovat.
Karjassa on muutamia pohjois- ja länsisuomenkarjan edustajia, mutta päärotu on ayrshire (ay).
Parhaat lehmät siemennetään ay-sonneilla. Perimältään tavalliset pienet ay:t siemennetään hoslteinilla ja suuret jerseyllä.
Tavoitteena on saada karjaan mahdollisimman paljon kolmiroturisteytyksiä niin, että lehmässä olisi ayrshiren lisäksi hoslteinia ja jerseytä.
”Parhaat ominaisuudet kaikista roduista”, Eva-Linn Sahl perustelee.
”Risteytyksillä saadaan tuotettua maidon kuiva-ainetta, josta myös maksetaan eli rasvaa ja valkuaista.”
Huonoimmat lehmät siemennetään lihasonneilla.
Kolmen lapinlehmän työnä on olla imettäjälehmiä. Ne hoitavat muiden vasikoita kuin omiaan, Sahlit kertovat. Kuva: Sanne KatainenPihaton kolmen pohjoissuomenkarjanlehmän sekä yhden ay-lehmän työnä on olla imettäjiä. Imettäjälehmät olivat Eva-Linn Sahlin mukaan itsestään selvyys, niitä oli myös vanhempien lypsykarjassa.
Tarkoitus on, että tulevaisuudessa imettäjälehmistä osittain luovutaan ja vasikat olisivat lehmien kanssa imien omia emiään.
Bisan tilalla on omaa peltoa 30 hehtaaria, vuokramaineen viljelyksessä on 160 hehtaaria.
Sahlien tavoitteena ei ole laajentaa, vaan pitää tuotanto pienenä ja kannattavana. Kunhan maidontuotanto saadaan kunnolla vauhtiin, tarkoitus on palkata yksi navettatyöntekijä.
Jossain vaiheessa aloitetaan uudelleen raakamaidon myynti, mutta sitä varten täytyy rakentaa tilamyymälä. Vanha myymälä on nyt maitohuone.
Armi ja Appelsiini kuuluvat Bisan karjan nuorimmaisiin. Kuva: Sanne KatainenTyötä riittää, mutta Sahlit ovat silmin nähden tyytyväisiä.
Työ on mielenkiintoista ja mielekästä, tuloja tulee tasaisemmin kuin emolehmien kanssa ja pienillä asioilla voi vaikuttaa karjan tuotokseen ja hyvinvointiin, yrittäjäpari luettelee.
Omasta jaksamisesta pidetään huoli niin, että kerran vuodessa lomaillaan ulkomailla. Lisäksi käytetään lomituspalveluita pitkin vuotta.
”Ei kannata stressata. Työn pitää olla mielekästä, mutta pitää muistaa, että töitä riittää aina ja kaikkea ei voi tehdä itse”, Rasmus Sahl summaa.
Eva-Linn ja Rasmus Sahlin tavoitteena on pitää tuotanto pienenä ja kannattavana. Kuva: Sanne KatainenArtikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
