Kun lehmät kuolivat, elämä pysähtyi – Palaneen navetan paikalle nousi kuitenkin entistä ehompi
Lue Inkeri Aholan koskettava kirjoitus palon jälkeiseltä yöltä.
Inkeri ja Jyrki Ahola siirtävät pian elämäntyönsä seuraavan sukupolven hoidettavaksi. Kuva: Kari SalonenMelkein tasan kahdeksan vuotta sitten, tammikuun 3. päivänä 2010, pälkäneläistä Aholan perhettä kohtasi katastrofi.
Navetta paloi ja kaikki huolella hoidetut ja hartaudella jalostetut eläimet menehtyivät palavan uretaanieristeen kaasuihin.
Inkeri Ahola lamaantui, mutta isäntä lupasi jo savuavilla raunioilla, että paikalle nousee uusi navetta.
Sarkasen tila Pälkäneen Padankoskella on ollut saman suvun hallussa vuodesta 1632 lähtien. Jyrki ja Inkeri Ahola ovat 11. lenkki sukupolvien ketjussa.
Jyrki Ahola ryhtyi viljelijäksi jo 1973. Silloin hän alkoi hoitaa kotitilaansa Padasjoella maatalousyhtymänä veljen kanssa. Seuraavaksi pariskunta siirtyi pitämään Inkerin kotitilaa Hämeenkoskella. Sarkasen tila ostettiin Jyrkin enolta 1989.
Lehmät olivat lähteneet 22 hehtaarin tilalta 1970. Aholat aloittivat maidontuotannon uudelleen 1990.
"Veri veti. Minulla oli kokemus ja vaimolla koulutus", Jyrki Ahola toteaa.
Tuotanto aloitettiin 11 lypsävällä. 1993 rakennettiin kombinavetta lypsyasemalla.
Kun perheen nuoret vakuuttivat jatkamishaluaan, päätettiin investoida isommin. Yhden robotin navetta valmistui 2006.
Kun navetta muutama vuosi myöhemmin paloi ja kaikki eläimet menehtyivät, varsinkin emännän elämä tuntui pysähtyvän. Hän kertoo olleensa yhdeksän kuukautta täysin poissa tolaltaan ja pahimmillaan jopa itsetuhoinen.
Uuden navetan suunnittelu käynnistettiin kuitenkin saman tien.
Raskasta vaihetta helpotti kollegoilta saatu apu: suuri määrä eläimiä saatiin lahjoituksena.
Vanhan paikalle nousseessa kahden robotin navetassa on tällä hetkellä noin 130 lypsävää. 10 000 litran keskituotosraja, joka edellisessä navetassa jo rikkoutui, on enää karvan päässä.
Yhtiöittäminen sukupolvenvaihdosta varten aloitetaan tilalla tänä vuonna. Lapsista kolme, Elina, Jaakko ja Heikki, ovat kaikki valmiina jatkajiksi.
Tilan historian pahin yö säilyy aina mielessä. Konkreettisena muistona on uuden navetan lähelle pystytetty muistomerkki, jonka laatassa on kaikkien menehtyneiden eläinten nimet.
Pälkäneen navettapalo näkyi aikanaan myös Maaseudun Tulevaisuudessa. Kun Inkeri Ahola ei saanut nukutuksi, hän purki tuskaansa kirjoittamalla. Kirjoitus julkaistiin 13.1.2010. Voit lukea sen tästä.
Lue myös:
Hyvinvointikorvaus kannustaa, mutta Aholat parantaisivat eläinten oloja jatkuvasti muutenkin
Niimpalkauhiansöpö ja maidontuottajan muut rakkaat työtoverit
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat