Turvemaiden fiksusti tehty raivaus pelloksi eliminoi suorat hiilidioksidipäästöt – saveamalla turvemaasta saadaan enemmän irti
Turvepeltojen hyödyntämisestä on käyty kädenvääntöä viljelijöiden, tutkijoiden ja poliitikkojen kesken. Nyt on norjalaisissa tutkimuksissa havaittu, että nostamalla turvemailla savea pellon pintaan voidaan pellon hiilidioksidipäästöjä vähentää.
Noin neljän metrin välein nostetut saveksen ja orgaanisen aineksen ”karhot” tasataan ja buustataan kasvukuntoon. Kaivannot toimivat samalla oivallisina kuivatuskanavina. Kuva: Jussi KnaapiSaveksen käytöllä pellonraivauksessa lyödään monta kärpästä yhdellä iskulla. Nostamalla savea turvepellon pintaan voidaan pellon suorat hiilidioksidipäästöt lähes eliminoida. Saven nosto pellon pintaan toimii myös varastoravinteiden lähteenä, parantaa pellon mururakennetta, lisää maan kapillaarisuutta ja nostaa peltomaan kationinvaihto-kapasiteettia.
Kivennäismaan eli pohjasaven nosto pellon estää tai voimakkaasti hidastaa saven alla olevan orgaanisen materiaalin hajoamista. Tällöin tapahtuu sama ilmiö kuin soistuneessa metsässä tai ennallistamisessa eli pysäytetään happea vaativa orgaanisen aineksen hajoaminen. Lisäksi saveaminen laskee orgaanisen aineksen pitoisuutta pellon pinnassa. Alempi multavuus alkaa hiljalleen nousta viljelytoimien ja juuriston vaikutuksen ansioista. Alempi multavuus on tutkitusti yhdistettävissä alhaisempaan aerobisten mikrobien määrään ja aktiivisuuteen ja tätä kautta alhaisempaan CO2-hengitykseen.
Saveaminen voidaan tehdä esimerkiksi kaivukoneella, jolla kaivetaan pellolla maksimissaan 3–5 metrin syvyyteen. Tällöin kuitenkin kustannukset sekä ajankäyttö nousevat. Toinen, edullisempi tapa on hyödyntää ketjukaivukonetta. Veljekset Jaakko ja Lauri Suutala rakensivat maan saveamiseen oman innovatiivisen laitteen Ketju-Maran perustekniikan pohjalta. Laitteen maksimi kaivusyvyys on neljän metrin luokkaa. Laitteella nostettiin heikkotuottoiselta soistuneelta metsäalueelta noin neljän metrin syvyydestä pohjasaven ja turpeen seos pintaan, ja se levitettiin. Alue avo-ojitettiin sarkoihin. Alkuun maan pintakerros oli hapan, mutta kalkitus ja karjanlanta nostivat viljavuuden melko nopeasti kuntoon.
Noin viisi vuotta raivauksen aloituksesta tuotti pelto laadukkaan ja runsaan kaurasadon. Lisäksi veljekset yllättyivät pellon hyvästä kantavuudesta. Vaikka alkuperäinen eloperäinen kerros on paksu (keskimäärin 1,5–2 metriä) ei pellolla ole ollut minkäänlaisia kulkuvaikeuksia. Tämä johtuu tiuhasta (3–4 metrin) kaivuvälistä, joiden kapeat kaivannot toimivat myös salaojien tapaan.
Kasvukunnon ohella pellolla on ollut myös alhainen CO2-päästöjen taso.
Lue Koneviestin nettisivuilta, millaisia tuloksia CO2-tasoja mittauksilla saatiin!
Sinua saattaa kiinnostaa myös seuraavat artikkelit:
Turvemaiden osuus lukuina – Suomessa suota on yhdeksän miljoonaa hehtaaria
- Osaston luetuimmat
