

Janne, Jukka ja Minna Määtän omistama Arvolan Karjapiha Oy rakentaa parhaillaan viiden robotin navettaa Vaalan Veneheitossa Pohjois-Pohjanmaalla.
Tila on Minnan kotitila, jossa hän miehensä Jukan kanssa aloitti vuonna 1995. Tila muutettiin vuonna 2009 osakeyhtiöksi.
Minnan ja Jukan 24-vuotiaalla pojalla Jannella on nyt osake-enemmistö. Myös Jannen puoliso Essi Tourunen on yrityksen pyörittämisessä mukana.
Nuoren polven into lähteä mukaan maitobisnekseen oli tärkein syy, miksi tilaa päätettiin laajentaa.
Nykyinen, kahden robotin navetta on vuodelta 2004. Jannen mukaan se on aikansa elänyt. Navetan suunnittelu oli silloin eri tasolla kuin nyt.
"Tilat eivät vastaa eläinten tarpeita", Jukka toteaa.
"Eikä aina ihmistenkään", Janne lisää.

Uuden navetan suunnittelussa niin eläinten kuin ihmisten hyvinvointi on kaiken lähtökohta.
Tavoite on saavuttaa optimaaliset olosuhteet maidontuotannolle: hyvä utare- ja sorkkaterveys, lisää tilaa, mikä vähentää stressiä, hyvä ilmanvaihto ja kuivat käytävät.
Vuoden vaihteessa valmistuvan navetan toiminnallisesta suunnittelusta vastasi arkkitehti Jouni Pitkäranta suunnittelutoimisto 4dBarnilta.
Pitkärannan mukaan työkohde oli siinä mielessä helppo, että tilalla oli jo ennestään kokemusta robottilypsystä ja tilalliset olivat motivoituneita miettimään parhaita ratkaisuja uuteen navettaan.
"Heille ei tarvinnut myydä ajatusta eläinten hyvinvoinnista ja työn sujumisesta."
Suunnittelua ei aloitettu piirtämällä viivoja, vaan yhdessä istuttiin alas ja mietittiin, miten eläimiä halutaan hoitaa.
"Käytiin läpi noin 70 asiaa: kaikki navetan työt sekä toimistotilojen käyttötapa. Mitä tehdään ja missä", Pitkäranta kuvailee.

Esimerkkinä uudesta toimintamallista on poikimista odottavat viikkoryhmät. Kolme viikkoa ennen poikimista tiineet lehmät ja hiehot siirtyvät noin kahdeksan eläimen ryhmässä uuteen navettaan.
Kolme kertaa ne siirtyvät samalla porukalla eteenpäin. Ryhmään ei tule uusia tulokkaita, jolloin vältetään kahnaukset.
"Näin rauhoitetaan tärkeä aika ennen poikimista", Pitkäranta selventää.
Minna Määttä kertoo, että uudessa navetassa lehmät saavat olla väljästi.
"On paremmin tilaa tarkkailla lehmien terveyttä poikimisen jälkeen, ja ensikot saavat pidempään totutella lypsyrobottiin omassa osastossa."
Kuivikkeena uuden navetan parsissa on hiekka, jota saadaan lähialueilta. Kuivikemateriaalia mietittiin pitkään.
Turpeesta päätettiin luopua, sillä se pölisee ja sen saatavuus heikkenee, kun energiaturpeen nosto vähenee.
"Hiekassa ei kasva bakteerit, jolloin utareterveys paranee", Jukka kertoo.

Investointi maksoi kokonaisuudessaan noin kolme miljoonaa euroa. Siihen kuuluu uuden pihattonavetan lisäksi uusi vasikkala, kuivalantala, laakasiilot ja lietesäiliöt. Muut rakennukset ovat jo valmiita, navetta on viimeinen ponnistus.
Lehmävasikat siirtyvät neljän kuukauden iässä vanhaan navettaan, joka jää nuorkarjan ja ummessa olevien lehmien käyttöön.
Määtät ovat ostaneet noin 160 vasikkaa jo hyvissä ajoin tautitilannetta ennakoidakseen. Kaikki on mennyt hyvin, vasikat eivät ole juuri sairastelleet, Minna kertoo.
Nyt tilalla on 120 lypsävää ja nuorkarjaa noin 300 päätä. Uuteen navettaan mahtuu 307 lypsävää.
Tilalla on oman väen lisäksi kolme työntekijää.
"Tarkoitus on pärjätä tällä henkilöstömäärällä tulevaisuudessakin ja saada myös vapaapäivät pyörimään", Minna toivoo.