
Vielä kesällä 2020 karkkilalainen Niko Ahlqvist kertoi Maaseudun Tulevaisuuden haastattelussa, ettei hän vaihtaisi luomusta takaisin tavanomaiseen viljelyyn. Nyt tunnelma on toinen.
Tuona samana kesänä Ahlqvistin pelloille tehtiin luomuvalvonta.
”Tuli 150 000 euron tukileikkaus sillä perusteella, että rikkakasvien torjunta oli laiminlyöty”, Ahlqvist kertoo.
Hän lähetti asiasta vastineen ely-keskukseen. Se hylättiin.
Seuraava askel oli valittaa hallinto-oikeuteen. ”Sieltä tuli pari viikkoa sitten tieto, että valitus on hylätty”, Ahlqvist kertoo.
”Se oli lähtölaukaus. Tuntuu, etten uskalla enää viljellä luomuna, koska valvonta on liian tulkinnanvaraista. Koskaan ei voi olla varma, koska rikkakasveja on tarkastajan mielestä liikaa, kun mitään ohjearvoja ei ole annettu.”
Tehokkaan tuotannon puolestapuhujana tunnettu Ahlqvist siirtyi luomuun 2017.
Luomuviljan ja tavanomaisen hintaero oli silloin iso, ja luomuviljalle oli selkeä kysyntä.
Tilanne on muuttunut täysin. Kahden viime vuoden aikana luomun kysyntä on romahtanut, Ahlqvist luonnehtii. ”Ylimääräistä hintaa sille ei enää saa, eikä teollisuus edes halua sitä.”
Tilanteen taustalla on hänen mukaansa maailmantilanne: Ensin pari vuotta koronaa, sitten Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan ja energian kallistuminen.
”Kuluttajat ostavat nyt halvempia tuotteita. Ruuassa säästetään.”
Tosin ei kysyntä aiemminkaan ollut läheskään sitä luokkaa kuin kuluttajatutkimuksista olisi voinut päätellä, Ahlqvist sanoo. ”Sanotaan, että haluttaisiin ostaa luomua, jos sitä vain olisi tarjolla, mutta sitten kun on, ei ostetakaan.”
Hän kritisoi myös kaupan toimintaa luomun suhteen.
”Ei voi olettaa, että ihmiset maksaisivat luomutuotteesta puolitoistakertaisen hinnan. Sen pitää olla jonkin verran kalliimpaa, mutta ei paljon. Varsinkin alussa kauppa hinnoitteli luomun ihan överiksi. Kun tuotteet sitten kerran jäävät myymättä ja alimmille hyllyille pilaantumaan, lisää ei enää osteta.”
”Koskaan ei voi olla varma, koska rikkakasveja on tarkastajan mielestä liikaa.”
Ahlqvist viljelee peltoalaltaan Suomen suurinta tilaa. Hehtaareita on nyt hiukan yli 1 500.
Hän oli aikanaan todella helpottunut siitä, että luomuun siirryttäessä valtava lannoiteralli ja ruiskutuksiin käytetyt yöt jäivät pois työlistalta.
Tavanomaiseen tuotantoon siirtyminen lisäisi työmäärää.
”Kuuden vuoden aikana tilanne on onneksi muuttunut paljon. Nyt minulla on kaksi aikuista poikaa. Olen keskustellut heidän kanssaan, ja he ovat valmiita ottamaan lisää vastuuta.”
Myös tilan konekanta riittää tavanomaiseen viljelyyn.
Entä kannattavuus?
”Olen jo pyytänyt tarjouksia lannoitteista ja torjunta-aineista. Kyllä niitä summia kauhulla katsoo. Lannoitteiden hinnanlasku tuli kuitenkin minun kannaltani hyvään aikaan.”
Kalliiden tuotantopanosten takia tavanomaisessa tuotannossa mennään paljon isommalla riskillä kuin luomussa, Ahlqvist sanoo. Toisaalta omalla tekemisellä pystytään vaikuttamaan enemmän.
”Luomussa ei oikein voi tehdä mitään sen jälkeen, kun on kylvänyt, varsinkaan syysviljoilla. On ihan kesän säistä kiinni, pystyykö kasvusto kilpailemaan rikkakasvien kanssa.”
Päätös luomun hylkäämisestä ei ole helppo. ”Tykkään luomuviljelystä, se on opettanut todella paljon.”
”Jos jään luomuun, viljelen jatkossa myyntikasveja vain sen verran kuin on pakko, muu ala olisi maisemanhoitokasveilla tai jollain muulla ei-ruuantuotantokasveilla. Näin valvontaan liittyvä tulkinnanvaraisuus vähenisi.”
Jos tila siirtyy tavanomaiseen tuotantoon, Ahlqvist aikoo viljellä tehokkaasti. ”Tosin hifistely viimeisten kilojen takia ei ole ennenkään ollut meidän juttu.”
Ahlqvist kylvi viime syksynä vajaa tuhat hehtaaria ruista. Se oli tarkoitus viljellä ja myydä luomuna. Siitä saattaa nyt tulla tavanomaista – päätöstä ei vielä ole tehty.