”Vapaaehtoistenvalvojien syrjäyttäminen käsittämätöntä”

Suomen eläinsuojeluyhdistysten liiton SEY:n puheenjohtaja Jyrki Haapala ei ymmärrä, miksi Elintarviketurvallisuusvirasto Evira ei hyväksy yhdistyksen kouluttamaa apua mukaan eläinsuojeluvalvontoihin.

”Valvontaa ei pystytä hoitamaan pelkästään eläinlääkärien voimin”, poliisikomisariona työskentelevä Haapala toteaa.

”Osa valvontaeläinlääkäreistä on jo väsähtänyt. Onko valtiovallalla oikeasti varaa kieltäytyä? Poliisissa me olemme kiitollisia kaikesta vapaaehtoisilta saamastamme avusta.”

Ikävänä esimerkkinä hän mainitsee tapauksen, jossa 150 nautaa jouduttiin teurastamaan eläinsuojelullisista syistä.

Tila oli määrätty korjaamaan eläinten oloja, mutta toteuttamista ei ollut valvottu riittävästi.

”Olisi pitänyt käydä viikon välein tarkastamassa korjausten toteutuminen, eivätkä valvontaeläinlääkärin voimavarat tietenkään riittäneet siihen.”

Haapala korostaa, että SEY:n valvojat käyvät läpi vaativan koulutuksen ja loppukokeen. Lisäksi heidän taustansa tarkistetaan.

”Työ perustuu avoimuuteen. Riskejä ei oteta, eikä tilalle mennä jos tuottaja kieltää.”

Vapaaehtoiset eivät riko kotirauhaa, koska he aina ensin esittäytyvät ja kysyvät luvan tuloonsa.

Haapalan tietojen mukaan on erittäin harvinaista, että tila kieltäytyy. Mikäli näin käy, valvoja ilmoittaa valvontatarpeesta alueen valvontaeläinlääkärille.

Haapala uskoo, että eläinlääkärit ottaisivat avun mieluusti vastaan. ”Jotkut ovat käyttäneetkin vapaaehtoisia Eviran vastustuksesta huolimatta.”

Haapalan mielestä vapaaehtoisia voisi hyödyntää esimerkiksi jälkivalvonnassa, mikäli se sopii eläinten omistajalle.

SEY:n valvojat voisivat tehdä virallisia valvontoja, jos he hakisivat hyväksynnän aluehallintovirastolta (avi).

Haapalan mukaan tähän ei ole halua, koska avin valvojat eivät saa toimia kotirauhan piirissä. Lisäksi SEY maksaa valvojille kulukorvauksia matkoista, avi ei.

Haapala ymmärtää, että kotieläintuottajat ovat tänä päivänä kovilla.

”Tulot ovat tiukassa ja velat painavat monia, mutta eläinten hyvinvoinnista on silti pystyttävä huolehtimaan. Siitä ei saa tinkiä.”

Myös tiukka valvonta on osa huolehtimista.

Haapala vetoaa kaikkiin tilojen kanssa toimiviin sekä tuottajien lähipiiriin.

”Kun jaksaminen pettää, eläimet pääsevät huonoon kuntoon nopeasti. Epäilysten herätessä on uskallettava kysyä, onko kaikki hyvin.”

Mikäli ongelma havaitaan, siihen täytyy puuttua nopeasti.

”Kun viranomainen on määrännyt jotakin, sen toteutuminen on pystyttävä valvomaan tiukasti, jotta eläimet ovat vielä pelastettavissa.”

Haapalalla on menossa kolmas kausi SEY:n hallituksessa. Kipinä eläinsuojeluasioihin syttyi kenttäpoliisina työskennellessä.

Liikenteessä tuli aikanaan vastaan paljon epämääräisiä kuljetuksia.

”Ongelma oli käsin kosketeltava. Ravurit kulkivat epäinhimillisissä oloissa juoksemaan isännilleen rahaa.”

Pahimmillaan komisario näki, kun hevosen jalka iskeytyi lahon kuljetuskärryn läpi vauhdissa ja murskautui tien pintaan.

Nykyisin tilanne on onneksi varsin toinen. ”Kalusto on parantunut paljon, samoin valvonta ja lainsäädäntö.”

Tuorein huoli ovat lemmikit. ”Yhä eksoottisempien lemmikkien määrä on räjähtänyt, eikä kaikkia osata hoitaa.”

Haapala perään kuuluttaa eläinkauppiaiden vastuuta. ”Eläinkaupasta on saatava eettistä.”

Myös koiria ja kissoja otetaan liikaa hetken mielenjohteesta, mikä näkyy nopeina luopumisina. ”Uutta kotia etsiviä nuoria koiria ja kissoja on tarjolla pilvin pimein.”

Valvontaeläinlääkärien lisäksi myös poliisi toimii eläinsuojelussa esimerkiksi antamalla virka-apua eläinlääkäreille.

Haapalaa ilahduttaa, että etenkin nuorilla poliiseilla on paljon kiinnostusta alaan.

”Esimerkiksi poliisin roolia eläinsuojeluviranomaisena on pohdittu useissa opinnäytetöissä.”

Haapala toivoo, että jokaisella poliisilaitoksella joku perehtyisi eläinsuojeluasioihin.

TERHI TORIKKA

Avaa artikkelin PDF